Pallontallaajat.net
Valikko

Reykjahliđ-Egilsstađir – tuulista erämaapyöräilyä

Mývatn-järven alueella on tarjolla monenlaista tehtävää ja nähtävää mm. lintuja, laavamuodostelmia, kuumia vesi- ja mutalammikoita, pseudokraatereita ja islanninhevostalleja. Reykjahliđissä sijaitsee alueen infokeskus. Vietimme kuitenkin oman aurinkoisen vapaapäivämme venytellen nurmikolla ja istuskellen kotoisassa Gamli Bærinn -ravintolassa. Kahtena iltana uiskentelimme kylän uima-altaalla, ja kolmantena menimme Mývatnin luonnonaltaille. Paikka on kesäisin auki puoleenyöhön, ja menimmekin sinne vasta iltakymmeneltä. Veden voimakkaaseen rikin hajuun ei kyllä tottunut millään, mutta oli mukavaa olla paikoitellen jopa polttavan kuumassa sinisessä vedessä illan pimetessä ja katsella järvimaisemaa. Paikka on Keflavikin lentokentän lähellä sijaitsevan Blue Lagoonin pienempi ja rauhallisempi versio.

Leirintäalueemme Bjarg ja Mývatn-järvi

Leirintäalueemme Bjarg ja Mývatn-järvi

Reykjahliđistä ajoimme ykköstietä itään noin 40 km:n matkan Grimstunga-nimiseen guesthouseen, josta olimmekin onnistuneet varaamaan samana aamuna viimeisen vapaan makuupussimajoituksen infokeskuksen avulla. Heti käännyttyämme ykköstielle kohti määränpäätämme, alkoi elämämme kovin vastatuuli ja järkyttävä sade. Ensimmäistä kertaa ikinä poljimme suhteellisen jyrkkää alamäkeä niin, että piti tehdä töitä päästäkseen eteenpäin! Rankan päivän aluksi pysähdyimme Hverir-nimisen alueen luo, jossa oli höyryäviä ja kiehuvia vesi- ja muta-altaita. Onneksi tuuli kuljetti lammikoista nousevien rikkivetyjen hajut pois nenistämme!

Hverir

Hverir

Päivän myöhemmät maisemat olivat huonon näkyvyyden vuoksi lähinnä osin sammaleen peittämää, osin jylhän repalekivistä laavakenttäerämaata. Suomalaiselle silti erityistä ja näyttävää, ja nautimme maisemista niin paljon kuin rankalta polkemiselta kykenimme. Grimstunga (meidän kartoissa luki tuolla paikalla grimsstađir) oli todella lämminhenkinen, perheen kotonaan pitämä paikka. Isäntäväen asuinrakennuksen takana olleen puumökin lisäksi käytössämme oli ilmeisesti perheen oma kylpyhuone ja keittiö, ja saimme syödä heidän olohuoneessa. Paikasta olisi ollut mahdollista saada myös illallista ja aamiaista, ja aamulla ostimme sieltä mukaamme pientä pyöräilyevästä.

Laavaerämaata Reykjahlíđin ja Grimsstađirin välissä

Laavaerämaata Reykjahlíđin ja Grimsstađirin välissä niin kovassa tuulessa, että tarkan kuvan ottaminen tabletilla oli mahdotonta.

Grimsstađir

Grimsstađir

Grimstungasta poljimme aurinkoisempana ja myötätuulisempana päivänä 80 km:n matkan Skjöldólfsstađiriin. Matka kulki läpi edellisen päivän kaltaisten erämaiden sekä vuorten välissä kulkevan kauniin lintuparvien asuttaman laakson. Päivän lopuksi laskettelimme pitkän mäen kahden vuoren välissä olevan pienen kanjonin reunaa, ja katselimme vastapäiseltä vuorenrinteeltä laskeutuvia puroja ja pieniä vesiputouksia. Mäen alla olevassa jäätikkövirtajokilaakson lopussa odottivat päivän ensimmäiset rakennukset, joiden joukossa ilmaisella poreilevalla kuumavesialtaalla sekä loistavaa paikallista tuoretta kalaa tarjoavalla ravintolalla varusteltu leirintäalueemme. Vanhaan kouluun rakennetun, smooth jazzia soittaneen ravintolan menussa oli jopa kasvishampurilainen, jota ei tietenkään ollut gluteenittomana tarjolla. Tämän paikan lisäksi kylässä olikin vain pari asuinrakennusta ja kylmäasema.

Leirimme Skjöldólfsstađirissa

Leirimme Skjöldólfsstađirissa

Etapin kaksi ensimmäistä päivää olivat todellisia asfalttitiellä kulkevia erämaavaelluksia, joiden aikana ei näkynyt kuin lampaita ja muutama infotaululla ja pöydällä varusteltu levähdyspaikka. Autoja toki ajeli niin vastaamme kuin ohitsemmekin, ja kovassa tuulessa ne synnyttivät toisinaan meitä vaarallisesti heitteleviä ilmavirtauksia. Näillä teillä ei ole pientareita, mutta autoilijat ohittavat todella huomaavaisesti kaukaa ja odottavat takanamme vastaantulijoita ennen kuin ohittavat itse.

Kolmen päivän taipaleella kylästä seuraavaan kylään

Kolmen päivän taipaleella kylästä seuraavaan kylään

Kolmas päivä, 50 km Skjödólfsstađirista Egilsstađiriin, oli alusta saakka asutumpaa seutua. Ensimmäisen puolikkaan poljimme Jökla-joen laakson reunalla ihastellen molemminpuolisilta vuorenrinteiltä virtaavia pieniä jokia ja upeita vesiputouksia. Vasta- ja sivutuulta riitti, ja vaikka se heitteli meitä välillä pelottavasti, ei poutaisessa säässä taitettu matka tuntunut kahden päivän takaiseen koitokseen verrattuna erityisen raskaalta. Ykköstien käännyttyä joen yli kohti kaakkoa pidimme koko Islanninmatkan ensimmäisen lämpimän ja aurinkoisen evästauon! Lyhyehkön, mutta rankan ylämäen jälkeen saimme lasketella myötätuulessa 15 km pääosin loivaa alamäkeä. Lumihuippuisten vuorten ja niiden edessä jo 10 km ennen perille saapumista näkyvän Egilsstađirin luomat maisemat palkitsivat meidät jälleen kerran. Perille päästyämme kävimme Akureýrin jälkeen ensimmäistä kertaa isossa ruokakaupassa, löysimme viimein retkikeittimeemme sopivan irrotettavan kaasupullon ja nautimme tietenkin hulppean uimahallin lämminvesialtaista!

Jökla-jokeen laskeva putous

Jökla-jokeen laskeva putous

Aurinkoinen taukopaikka Jöklan varrella

Aurinkoinen taukopaikka Jöklan varrella

Matkan varrella on tullut jo jonkin verran vastaan pyöräilijöitä. Täällä  Egilsstađirin leirintäalueella majoittuu puolalainen pyöräilijäkaksikko. Lähes kaikki tapaamamme pyöräilijät ovat olleet kiertämässä koko kehätietä. Kaikenlisäksi usein kun heräämme yhdeksän maissa, suurin osa muista teltoista ja matkailuautoista on jo kadonnut. Tulee vähän laiska olo, mutta eiköhän tässä ole ihan tarpeeksi haastetta ja sopivasti lomamukavuuksia meille:)

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa Erja 14.8.2014 11:07

    Upeita maisemia! Etenkin tuo Hverir näyttää kiehtovalta!

    • Vastaa haavematkailija 14.8.2014 12:59

      Matkan jälkeen on tulossa sitten oikea J:n järkkärillä otettujen maisemakuvien kollaasi 🙂

    Jätä vastaus