Pallontallaajat.net
Valikko

Kotiinpaluun autuus ja haikeus

Niin se vain on, että useimpia lomamatkoja olisin mielelläni jatkanut vielä toisen viikon, kaksiviikkoisen tai kuukauden. Siltä tuntuu tänäänkin, kun meidän Islannin loma sai päätöksensä. Eilen purimme ja paketoimme pyörät samaisessa Alex gesthousessa josta matkamme aloitimme ja jossa pyörälaatikkomme olivat säilytyksessä, ja tänään lensimme Icelandairilla takaisin Suomeen.

Lopetimme lomamme samoin kuin sen aloitimmekin, pyöräilyyn Reykjavíkista Keflavíkiin. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta ja pieni vastatuulen henkäys (”henkäys” lienee suhteellinen käsite, ja saanut aivan uuden merkityksen viime viikojen tuulissa) kutkutteli kasvojamme kuin saadakseen meidät unohtamaan Islannin ajoittain todella karut pyöräilyolosuhteet ja palaamaan vielä takaisin. Jäihän meiltä näkemättä mm. paljon puhutut ja kehutut länsivuonot, saaren keskellä sijaitseva autiomaaylänkö sekä reittimme varrellakin monta mielenkiintoista kohdetta joihin emme ehtineet tai jaksaneet poiketa tai pysähtyä. Tällä matkalla minulla kyllä syttyi rakkaus Islantiin ja sen upeaan luontoon, joten uskon että sinne on päästävä vielä joskus uudelleen. Toisaalta kolmen viikon aikana tuli nähtyä enemmänkin kuin mitä olimme suunnitelleet, joten ihan heti ei ole kiirettä takaisin.

Vaikka bussissa ja guesthouseissa oli mukavaa ja lämmintä, meidän mielestä aidoimmat kokemukset tulivat tällä matkalla pyörien selässä. Kymmeniä kilometrejä jatkuva tasainen laavakenttä on auton ikkunasta katseltuna aikamoisen tylsä, mutta pyörän selässä se on mieltä rauhoittava erämäävaellus. Vuoren huipulta voi ihailla maisemia myös auton ikkunasta tai viereltä, mutta erityisen paljon niitä arvostaa kun näköalapaikalle on ahkeroinut itsensä lihasvoimin. Toisaalta muistellessa kamalimpia vasta- ja sivutuulia sekä sateita ymmärrän oikein hyvin, miksi suurin osa matkailijoista kiertää saarta autolla, bussilla tai liftaten. Niiden vuoksi mekin turvauduimme busseihin pidempiä matkoja kuin olimme alun perin suunitelleet.

Icelandairin matkustusmukavuus oli positiivinen yllätys. Halvimmankin matkustusluokan riveillä oli meidän mielestä hyvin jalkatilaa ja kaikkiin matkustusluokkiin kuului tavallisilla omilla nappikuulokkeilla toimiva viihdejärjestelmä. Katselin mennen-tullen saman leffan, jo aiemmin mainitsemani Walther Mittyn Ihmeellisen elämän, menomatkalla fiilistelläkseni Islannin maisemia ja tulomatkalla tunnistaakseni tuttuja paikkoja. Seyđisfjörđurin sieltä tunnistikin, tosin leffan kohtauksessa ei tosin ollut enää samaa hohtoa kun tiesi, mitkä asiat löytyivät oikeasti paikan päältä ja mitkä oli lisätty leffaan.

Tykkään aina kuvata matkoilla erikoisia liikennemerkkejä. Näitä on varmasti nähty monesti kaikenlaisissa islantiaiheisissa korteissa ja ties missä, mutta lisäänpä kuitenkin tämän matkan vaatimattoman liikennemerkkisaldoni tähän. Ankkaperheestä varoittavan merkin ohi mentiin bussilla, joten se kuva jäi ottamatta.

Islannin matkalta palaan kirjoittamaan vielä ainakin omat tietopakettini pyöräretkeilijälle sekä ruokailijalle. Lisäksi J on luvannut vähän tasokkaamman kuvagallerian järkkärinsä syövereistä. Pysykää siis kuulolla kaikki Islannista kiinnostuneet!

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus