Pallontallaajat.net
Valikko

Porvoo – Kuninkaantietä päiväretkeilijän kakkuparatiisiin

Mikäpä olisi mukavampi tapa viettää sunnuntaipäivää, kuin ottaa jälleen kerran pyörä alle ja polkaista tyttöjen kesken Porvoon vanhaan kaupunkiin nauttimaan puutalotunnelmasta? Kerran kesässä sinne on päästävä, ja viime sunnuntaina meille sattuikin aivan upea sää.

Porvoo on helsinkiläisille siitä mukava pyöräretkikohde, että aloittelevakin pyöräilijä jaksaa polkea matkan yhteen suuntaan, ja takaisin voi tulla bussilla (toinen matkaseuralaisistani oli mukana ensimmäistä kertaa ja käyttikin tätä vaihtoehtoa). Perinteeksi on muodostunut ajaa Porvooseen päin Kuninkaantien reittiä pitkin, ja tulla suoraviivaisemmin takaisin moottoritien tienoilla kaartelevaa Uutta Porvoontietä.

Kuninkaantie on 1340- tai 1350-luvulla muodostunut historiallinen maantie. Suomen alueella se johti Turusta Viipuriin, ja tien tärkein käyttöjakso oli 1700-luvulla, jolloin se oli osa Tukholman ja Pietarin välistä postitietä. Nykyisin Helsingin ja Porvoon välillä mutkitteleva maisematien pätkä tarjoaa pyöräilijälle idyllisiä maalaisnäkymiä avarine peltoineen, lehmineen ja kauniine vanhoine rakennuksineen. Reitin varrelta löytyvä Palménin kauppa johdattelee asiakkaansa vanhaan kyläkauppatunnelmaan. Sunnuntaisin tämä pieni myymälä ei valitettavasti ole auki, joten tyydyimme istuskelemaan hetkisen sen pihakeinussa. Kuninkaantien kupeesta löytyvät myös Sipoon vanha ja uusi kirkko.

Kuninkaantie on suosittu pyöräilyreitti, ja aamupäivän aikana ohitsemme vilahti yksi jos toinenkin vauhdikas maantiepyöräilijä. Maantiepyörällä lenkkeillen Porvooseen ja takaisin ehtii hyvin puolessa päivässä. Meillä oli alla hitaammat pyörät ja retkemme tarkoituksena oli muutenkin viettää aikaa Porvoossa – sekä tietenkin syödä hyvin! Välttääksemme trikoisiin pukeutuneina ne kaikista tyylikkäimmät fine dining -paikat olimme tehneet vähän etukäteistyötä ja päädyimme Gabriel 1763 -nimiseen ravintolaan. Kuten monet Vanhan Porvoon ravintoloista oli tämäkin sisältä fiinimmäksi sisustettu, mutta terassilla oli rento meininki eikä siellä hävettänyt istua urheilullisemmissakaan asusteissa.

Minun artisokalla ja sitruunakermaviilikastikkeella höystetty lohisalaattini oli maukas, aivan loistavan kokoinen ja sopivan kevyt annos retkipäivän keskelle. Miinuksena mainittakoon ettei ravintolasta löytynyt gluteenitonta leipää, sillä tarjoilijan mukaan heidän käyttämät leivät olivat tukusta loppu. Matkaseuralaiseni söivät molemmat merellistä pastaa, jonka täytteenä oli lohta ja jokirapuja. Oikein maukas kuulemma sekin, tosin kokonaisuutena vähän raskas, koska salaattipyödässä oli tarjolla vain kaalia. Palvelu oli todella ystävällistä, hintataso edullinen ja terassi niin rento, että ainakin pyöräilypäivänä voisin syödä täällä uudelleen.

Jälkiruokapaikka oli selvillä jo ennen kuin retkipäivä oli lyöty lukkoon. Edellisenä vuonna päädyimme sattumalta Tee- ja Kahvihuone Helmeen, ja sinne piti päästä uudelleen! Paikassa on kuvaaminen kielletty – luultavasti sen persoonallisen tunnelmallinen sisustus houkuttelisikin turisteja räpsimään salamavaloillaan häiriöksi asti. Tämä kahvila on todellinen tärppi myös gluteenittomille kahvittelijoille, tälläkin kertaa runsaassa vitriinissä oli kolmea erilaista gluteenitonta kakkua. Meidän lautasille tarttui todellinen suussasulava energiapommi, kinuski-pähkinäkakku. Tätä leivonnaista en sitten osakaan kuvailla sanoilla sen paremmin, mutta sanonpa vaan että jos olette makean ystäviä niin menkää maistamaan! Teetä oli haudutettuna vain yhtä mustaa ja yhtä vihreää lajia, ja meille jäi sellainen kuva, ettei muuta teetä voi edes saada. Hintaan kuuluu santsikuppi ja maistoin molempia teelaatuja, jotka olivat mielestäni hyviä ja laadukkaita. Bonuksena kahvilassa ilahduttaa kaksi pientä suloista koiraa.

IMG_1510IMG_1511

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

4 Kommentit

  • Vastaa Erja 13.9.2014 00:06

    Oon käynyt kerran tuolla Palménin kauppassa. Se on niin sympaattinen vanhanajan kyläkauppa jossa on ison marketin palvelut pienessä ihmisläheisessä muodossa! Tonne vois lähteä pyöräretkelle ihan vaan tätä kauppaa katsomaan. Niin ja siellä kauppias pakkasi kassalla jäätelön paperikääreeseen!!!

    • Vastaa Arja 13.9.2014 01:11

      Mahtavaa! Olen aina onnistunut ohittamaan kaupan sunnuntaina, ja itse asiassa ihmetellyt onko se edes toiminnassa enää. Huhu kiertää, että sieltä saa myös voileivän leikkele-/juustotiskistä omien toiveiden mukaan täytettynä. Seuraava Porvoon-reissu pitää kyllä ajoittaa lauantaihin! 🙂

  • Vastaa zlyvlk1 13.9.2014 17:58

    Helmessä vierailimme pari viikkoa sitten, eikä meille mainittu santsikupista mitään. Ihmettelin myös sitä että teehuoneessa ei ole valikoimaa kuin kahden teen verran. Sisätilat kylläkin hienot.

    • Vastaa Arja 13.9.2014 21:26

      Kummallista ettei mainittu :/ Voisivat vaikka kirjoittaa sen johonkin, jos kaikki työntekijät ei muista sanoa. Teehuoneelta tosiaan odottaisi vähän isompaa valikoimaa, mm. ystäväni pyysi jotain kofeiinitonta teelaatua mutta sellaista ei ollut saatavana. Onneksi paikan tunnelma on taattu 🙂

    Jätä vastaus