Pallontallaajat.net
Valikko

Muistatteko, kun oltiin Irakissa? Eli hetkiä Kurdistanista (osa 2)

Koska matkalle on lähdetty ex tempore ja tulossa on iso tanssikeikka, kulutamme aamupäivät omissa oloissamme hotellin kellarikerroksessa treenaten. Suunnittelemme ja harjoittelemme esitystä, ja mietimme miten täyttäisimme neljän tanssijan kesken edes osan valtavasta lavasta. Ja toivomme, ettei kukaan tule tupakoimaan ikkunattomaan kellarikerrokseen (tulee, mutta onneksi vain yhden kerran). Tanssitreenit rullaavat mukavasti, kun aamiaisella ollaan hörpitty tummanpehmeää arabialaista kahvia.

Shander Park ja runsaslukuista festivaaliyleisöä

Iltapäivisin kierrämme kaupunkia autokyydillä, kun paikalliset isäntämme näyttävät meille paikkoja. Kuvittelemme auton kyyditsevän meitä turvallisuussyistä. Kuitenkin viimeisenä matkapäivänä naistulkkimme ehdottaa kävelyä keskustaan. Kävelymatkalla on silmiinpistävän monta parturia, joiden suosio näkyy kieltämättä katukuvassa. Kurdimiesten huolitellut parrat eivät jää toiseksi naisten aina niin kauniisti meikatuille kasvoille. Pysyttelemme koko viikon Erbilin kaupungissa. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä kaupungin ulkopuolella on, mutta isännillämme on paljon festivaaliin liittyviä asioita hoidettavana. Meille jää käsitys, ettei kaupungista olisi välttämättä turvallista poistua.

Erbilin basaarissa myydään käytettyjä vaatteita ja tavaroita, suuria paljettikoristeisia hiusruusukkeita ja laukkuja, mausteita ja ruokaa. Kurdinaisten juhla-asussa kimaltelee jos jonkinlaista bling blingiä, ja täältä niitä on mahdollista hankkia. Innolla odottamamme lähi-itähenkiset käsityöt loistavat kuitenkin poissaolollaan. Vasta myöhemmin tulen tajuamaan, että käsitöitä myydään usein turisteille, joita Erbilissä ei juuri ole. Olemme harvinainen näky Erbilin kaduilla, ja meidät kerran nähneet muistavat meidät ilmeisesti myöhemminkin. Tapaamme siellä täällä vieraita ihmisiä, joille olemme maanantaisen festivaalilavalla näyttäytymisemme jälkeen TV:stä tuttuja.

Erbilin vanha kaupunki, Citadel, on Unescon maailmanperintökohde. Vuosituhansien aikana asutuksen muodostama, 30 metriä korkea kumpu. Kumpua ympäröi Erbilin kehä n:o 1, tie jonka ympärille uudemmat kaupunginosat ovat muodostuneet. Citadelia hypetimme etukäteen eniten, mutta alue on vierailumme aikaan suurelta osin restauroitavana. Se on arvioitu ainakin 6000 vuotta vanhaksi, ja maailman vanhimman keskeytyksettä asutetun kaupungin tittelin toivossa siellä asuu koko ajan joku.

Parhaita kulttuurielämyksiä matkalla tarjoavat ehdottomasti paikallinen musiikki ja tanssi. Svengaavaa ja menevää kurdimusiikkia kuulemme festivaalipuistossa, kaupunginjohtajan illallisilla, ja eräänä iltana hotellimme alakerrassa, kun illallisen aikana esiintyy nuori laulajalupaus Goran Salih. Festivaalipuiston musiikkia dominoi useimmiten kovaääninen puhallinsoitin zurna, jonka ääni kantaisi aivan mainiosti festivaalialueen yli akustisesti. Nasaalimaisen soundin vyöryessä kuitenkin äänentoistolaitteiden läpi tuo ”käärmeenlumoojapilli” pakottaa pitelemään välillä sormia korvissa. Zurnaa tituleerataan ihan hyvästä syystä ulkoilmasoittimeksi.

Kurditanssit ovat mahtava elävä sosiaalisen kanssakäymisen muoto, sellainen jota suomalaisetkin perinnetanssit ovat joskus olleet. Erityistä tanssitaitoa ei tarvita, kun käsiä veivataan toisista kiinni pitäen ja jaloilla toistetaan yksinkertaista askelta. Tanssijoiden muodostama rivi kiertää hitaasti kehää, ja tanssijat voivat halutessaan vaihdella paikkaa rivissä. Illallisten tunnelma nousee kattoon heti, kun tanssi alkaa.

Viimeisenä iltana esiinnymme festivaalipuistossa, ja ohjelma tulee myös Kurdistanin telkkarista. Olemme yrittäneet luoda niin monipuolisen ohjelman, kuin viidellä ihmisellä ja viiden päivän harjoituksilla kykenemme. Vaaleansininen melodikanikin pääsee ensimmäistä kertaa koskaan lavalle duona Kaisun kanssa, kun Outi laulaa Venhot. Yleisö on niin kaukana vesialtaan takana, että on vähän vaikea arvioida, miten meidät otetaan vastaan. Kurdiryhmien kovaäänisiin soittimiin sekä välkehtiviin ja kiliseviin vaatteisiin verrattuna olemme aika pliisu, mutta varmasti eksoottinen näky.

Stailausta ennen keikkaa

Stailausta ennen keikkaa

Festivaalipuistossa huvitellaan puolin jos toisin kuvaamalla yhdessä suomalaisia ja kurdien perinneasuja – sekä tietysti vartijoita.

Hanna keräili kuvakollaasia feresistään erilaisten kurdiasujen kanssa.

Viimeisen illallisen syömme omalla porukalla. Isäntämme ovat kestittäneet meitä koko viikon, ja nyt paikalla on muitakin ulkomaisia ryhmiä, joille pitää järjestää omat iltajuhlat. Aiemmin ruoat on tilattu puolestamme, emmekä oikein tiedä mitä tilata. No tuoretta pitaleipää ainakin. Kieltäydyttyämme lihasta tarjoilija ehdottaa juustolautasta, ”cheese plate”. Meille tuodaan iso lautasellinen raastettua edamia.

Alkupalaherkkuja Erbilin kaupunginjohtajan vastaanotolla

Lentomme Frankfurtin kautta Suomeen lähtee samana iltana. Ennen lentokenttärakennuksia pommikoirat tutkivat auton ulkoapäin. Eroamme saattajista tarkastusrakennuksen ovilla. Sisällä matkatavaramme läpivalaistaan, ja kävelemme metallinpaljastimen läpi. Bussi vie meidät kauempana sijaitsevaan varsinaiseen lentokenttärakennukseen, jossa käymme vielä neljän ylimalkaisen turvatarkastuksen läpi ennen lentokoneeseen pääsyä. Frankfurtiin asti uni maittaa. Helsingin lennolla viereisillä penkkiriveillä istuville ei kuitenkaan jää epäselväksi mistä ollaan tulossa, kun juttu lentää: ”Muistatteko, kun me oltiin IRAKISSA…”

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus