Pallontallaajat.net
Valikko

Haaveilijan matkavuosi 2014

Viime viikot hurahtivat blogihiljaisuudessa joulukuisten kiireiden ja flunssan vuoksi. Sentään taannoin kirjoittamani Kurdistaniin liittyvä reissutarina julkaistiin eilen Iltalehdessä. Käykää lukemassa sieltä, millaisia absurdeja haasteita kulttuurierot voivat joskus tuoda matkajärjestelyihin! Sohvan pohjalla teetä hörppiessä on lisäksi ollut aikaa miettiä, missä sitä tulikaan vuoden varrella käytyä. Tänä vuonna olen tehnyt erityisen monta pienempää aktiivilomaa luonnon helmassa patikoinnin ja pyöräilyn merkeissä, enkä yhtään pistäisi pahaksi, jos ensi vuosi jatkuisi samalla linjalla.

Matkavuoteni alkoi vasta myöhään keväällä, kun huhtikuussa kävin Lontoossa ensimmäistä kertaa ikinä. Kyseessä oli synttärimatka, sillä olin sitä mieltä että pyöreitä vuosia täytyisi tietenkin täyttää reissussa. Matkan kohokohtia oli Matilda-musikaali Cambridge Theatressa ja tunnelmointi Lontoon keskustan turistinähtävyyksien ja Camden Townin kaduilla. Rakastuin Lontooseen kertaheitolla, enkä millään malta odottaa seuraavaa musikaalimatkaa.

Toukokuusta mainitsemisen arvoinen matka on ainakin se, kun ajoin kuukausia odotetun, uuden, vaaleansinisillä pilvillä koristellun retkipyöräni Salsa Vayan Ruskeasuolta kotiin Kumpulaan. Syyskuun loppuun mennessä ehdimme Vayan kanssa kulkea yhteensä jo 2500 kilometrin verran Suomessa, Virossa ja Islannissa, ja yhteinen matka on jatkunut senkin jälkeen.

Pyöräni Vaya retkivarusteineen Islannissa

Kesäkuussa pyöräiltiin kaveriporukalla Saarenmaalla. Tämä oli minulle toinen kerta Länsi-Virossa pyöräilemässä, eikä tuota eteläistä naapuriamme voi muuta kuin hehkuttaa pyöräretkikohteena! Mäkiä saa etsiä kartasta suurennuslasilla, joten Viro sopii erittäin mainiosti aloittelevallekin pyöräreissaajalle ja ihan tavalliselle työmatka- tai kaupunkipyörälle. Molemmilla kerroilla olen hyvällä tavalla yllättynyt Viron maaseudun tunnelmasta. Idylliset pienet kyläkaupat ja -kahvilat muistuttavat Suomesta vuosikymmenien takaa, asuintalojen pihat ovat aivan käsittämättömän kauniiksi laitettuja, ja ystävällinen palvelukulttuuri kukoistaa. Kaiken lisäksi noilla reissuilla suorastaan säästyy rahaa, koska ruoka on todella halpaa. Kommelluksitta ei kesäkuisella reissulla silti selvitty, kun etukäteen valitsemamme bussi Tallinnasta Saarenmaalle osoittautuikin pakettiautoksi. Onneksi noita busseja kulkee usein ja seuraava auto oli sellaista kokoa, mihin sai neljä polkupyörääkin kyytiin. Hiiumaa jäi tänä vuonna näkemättä, kun Saaremaa-Hiiumaa -väliä kulkeva lautta jäi kovan tuulen vuoksi satamaan.

Riisiperen ja Haapsalun välillä kulkeva, vanhaan junaratapohjaan rakennettu 60 km:n mittainen Läänemaa Tervisetee eli tuttavallisemmin Läänemaan terveystie on hyvä esimerkki Viron erinomaisista pyöräilyreiteistä

Heinäkuussa patikoitiin Saariselällä. Matka alkoi neljän naisen pitkällä roadtripillä Helsingistä, ja päätyi Saariselälle tunnelmalliseen kelomökkiin, josta tehtiin helteisiä päiväretkiä tuntureihin ja soille. Saariselältä matkani jatkui vielä pitkästä aikaa Kaustiselle esiintymään ja festarimeininkiä ihmettelemään. Etelä-Suomen kasvatille eksoottinen elämys oli myös paahtava matka Rovaniemeltä Ouluun pikajunan verhojen hulmutessa ilmastoinnin virkaa toimittavien avonaisten ikkunoiden edessä.

Elokuussa oli minun vuoden isoin reissu, jonka alussa tämä blogi näki päivänvalon. Ensimmäinen kerta polkupyörän kanssa lentokoneessa ja ensimmäistä kertaa nukuin kolmen viikon reissusta kaksi viikkoa teltassa. Islanti, tuo kylmä ja tuulinen, matkustajaa kuumilla uima-altailla hellivä, kaunis ja jylhä maa. Sen luonto ei ole tältä planeetalta kotoisin ollenkaan, ja se vei minun, auringon ja palmurantojen ystävän, sydämen mennessään. Paluulennolla katselin kyynel silmäkulmassa lentokoneen ikkunasta loittonevaa Vatnajökull-jäätikköä ja kaipasin jo takaisin. Muistot rankoista pyöräilyolosuhteista eivät näy valokuvissa ja kultautuivat nopeasti. Lähtisin Islantiin uudelleen ihan koska tahansa.

Syyskuu alkoi työpaikan virkistysreissulla Tallinnaan, ja jatkui perinteisellä päiväretkellä Porvooseen pyörien selässä. Myöhemmin käytiin tyttöporukalla Berliinissä, jonka ihanuuden olin jo neljässä vuodessa unohtanut. Tämä matka oli ruoka-, hengailu- ja ulkonähtävyyksien ihmettelymatka, jolle muutamana päivänä paistanut syyskuinen aurinko tarjosi oikein mahtavat puitteet. Berliinistä jäi vielä useampia vegebrunsseja testaamatta, joten takaisin on päästävä.

Marraskuun lopulla tein vielä kolmannen reissun Viron puolelle, ja tällä kertaa ykköskohteina Tallinnassa olivat kesäkuussa löydetty ravintola sekä joulumarkkinat.

Marras-joulukuussa ollaan lisäksi lähimatkailtu, sillä Helsingistä, ihan nurkan takaa, löytyy esimerkiksi Lammassaaren kaislikoiden kaltaisia ihania paikkoja.

Hieno matkavuosi tämä oli, ja siitä kiitokset kaikille ihanille reissuseuralaisilleni! Ensi vuodelle onkin jo muutamat matkasuunnitelmat tehty, mutta niistä lisää myöhemmin.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

6 Kommentit

  • Vastaa maarit 16.12.2014 18:28

    Aivan ihana matkavuosi! Ja todella kauniita kuvia myös sinulla. Lammassaari on oikea helmi Helnsingissä. Olen käynyt siellä usein. Asuimme ennen Arabianrannassa. 🙂

    • Vastaa Arja 16.12.2014 18:52

      Kiitos, Maarit! Lammassaari on kyllä erityinen, on ilo asua tässä ihan lähellä kun iltalenkillekin voi ottaa tuollaisen kohteen.

  • Vastaa Pingviinimatkalaiset 16.12.2014 19:47

    Hieno reissuvuosi on sinulla takana. Ja vähintään yhtä hyvää seuraavaa toivon sinulle tietysti ensi vuodellekin 🙂 -Milla

    • Vastaa Arja 16.12.2014 20:15

      Kiitos Milla! Sitä tässä kaikille toivotaan, hyvää ja reissuisaa uuttavuotta 🙂

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka 16.12.2014 21:12

    Hienon tuntuinen vuosi – yhtä hyvää matkailuvuotta 2015 toivotellen,

    Pirkko

    • Vastaa Arja 16.12.2014 21:56

      Kiitos, Pirkko! Samoin sinullekin 🙂

    Jätä vastaus