Pallontallaajat.net
Valikko

Hoi An, rauhallinen keidas keskellä Vietnamia

Vietnam on ihana, aito, kaoottinen, ystävällinen, lämminsydäminen, tyly, likainen, kaunis, ja äänekäs. Vietnamissa heikkohermoisemmalta omatoimimatkailijalta voi joskus kärsivällisyys pettää, sillä tarpeen tullen matkailijasta yritetään saada kaikki irti – niin hyvässä, pahassa kuin rahassakin. Vietnamissa voi tulla vastaan päiviä, jolloin tuntuu että pienimmätkin asiakaspalvelun rippeet ovat kadonneet tästä maailmasta. Tälle on syy, kommunismi. Mikäli vietnamilaisiin onnistuu tutustumaan henkilökohtaisesti, heistä löytyy kuitenkin sellaista vieraanvaraisuutta ja lämpöä, jota Suomessa on vaikeaa kuvitella. Sellainen oli minun Vietnamini, kiertäessäni sen eteläosia neljän viikon ajan kevättalvella 2012.

Lempipaikakseni tuolla matkalla nousi Hoi An, tai vietnamilaisittain Hội An. Tuo pieni kaupunki sijaitsee niin tarkalleen puolivälissä pitkulaista Vietnamia, että se on mahdollista sisällyttää niin Etelä- kuin Pohjois-Vietnaminkin kierroksiin. Suosittelenkin lämpimästi tekemään näin, sillä paikassa on oma erityinen viehätyksensä ja ainutlaatuinen tunnelma. Lentäen tai junalla pääsee Da Nangiin, josta Hoi Aniin on vain pieni pyrähdys paikallisbussin kyydissä. Jos kellon ympäri jatkuva mopojen tööttäily kyllästyttää, täällä korvia voi lepuuttaa hetkisen. Mopot ja muut moottoriajoneuvot kun on Hoi Anin kauniissa historiallisessa keskustassa päiväsaikaan kielletty. Iltaisin sadat paperilyhtylamput valaisevat vanhoja katuja ja tekevät pikkukaupungista vieläkin tunnelmallisemman.

Historiallisen keskustan talot on rakennettu vuosittaisia tulvia silmälläpitäen. Vesi saattaa nousta syksyllä muutamiksi päiviksi metrejä, ja pahimmillaan kerroksia. Googlaamalla vaikkapa ”Hoi An flood” näkee, että kaupungista tulee hetkeksi Kaakkois-Aasian Venetsia.

Hoi Anin keskustan historiallisen talon seinään on merkitty vuosittaisen tulvaveden määrä

Hoi Anin keskustan historiallisen talon seinään on merkitty vuosittainen tulvaveden korkeus

Värikkäisiin laivoihin maalattujen silmien selitettiin ainakin pelottavan vesipetoja ja parantavan navigointitaitoja

Hoi Ania tituleerataan Vietnamin kulinaariseksi keskukseksi, ja kulinaarinen kohokohta se minun matkallani olikin. Keskustan turistialueen ravintolat ovat toki hitusen tavallista vietnamilaista hintatasoa kalliimpia, mutta riisipaperikääryleistä tajunnanräjäyttävällä chilikastikkeella voi mielestäni hyvällä omallatunnolla maksaa kolme tai neljä euroa yhden sijaan. Ruoanlaittokursseissakin oli mistä valita, mutta minä keskityin syömiseen ja jätin kokkaamisen muille. Myös kasvissyöjälle löytyy yllin kyllin herkkuja, ja kuulinpa huhuja, että ruoanlaittokurssejakin järjestettäisiin pelkällä kasvisruokateemalla.

Vietnam ei ole rantalomailijan unelmamaa, mutta yli 3000 km pitkältä rantaviivalta löytyy silti uimakelpoisia paikkoja. Hoi Anissakin on mahdollista nauttia rauhallisesta rantaelämästä. Olin oikein tyytyväinen vaihdettuani tapaamani itävaltalaisreissaajan suosituksesta Mui Nen turistirannalle suunnittelemani piipahduksen Hoi Anin aaltoihin. Biitsikelit eivät tosin ole helmikuussa takuuvarmoja – ehdin nauttia meren pauhusta ja auringon lämmöstä hyvän kirjan ääressä yhden päivän, kunnes alkoi tuulla ja sataa.

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus