Osallistun tällä postauksella ensimmäistä kertaa Instagram Travel Thursday -tempaukseen. Uudehkolle Instagram-tililleni on toistaiseksi kertynyt kuvia lähinnä talvisista maisemista tavallisimman arkiliikkumiskaverini, pyörän kanssa. Puhutaanpa siis hetkinen talvipyöräilystä. Tai ei oikeastaan talvipyöräilystä, vaan yksinkertaisesti pyöräilystä. Pyöräilystä joka sattuu tapahtumaan talvella. Vuodenaikana, jolla Suomessa riittää pituutta – jollei aina lumen määrän niin ainakin lämpötilan ja pimeyden puolesta.
Muutama vuosi sitten ymmärsin, että pyöräilysäät eivät lopu syksyllä niin, että kevättä ja pyöräilysäitä tarvitsisi jotenkin odottaa takaisin. Pyöräilysäät ovat aina täällä. Ne ainoastaan muuttuvat, ja vain varusteiden pitää muuttua niiden mukana.
Pyöräily on mielestäni vuodenajasta riippumatta parasta arkista lähimatkailua. Sitä pääsee kauemmas kuin kävellen, mutta kuitenkin kaikki aistit samalla tavalla auki. Satun olemaan niin onnekas, että päivittäiselle työmatkalleni osuvat halutessani kauniit Arabianranta, Vanhankaupunginkoski ja Viikin pellot. En missään tapauksessa vaihtaisi vapaaehtoisesti joka-aamuista maisemareittiäni bussiin.
Parhaimmillaan pyöräily on talvikuukausina silloin, kun muutaman asteen pakkanen puraisee poskipäitä, pyörätiet on huolellisesti aurattu ja jäljelle jäänyt lumi tamppaantunut kovaksi. Ehkä aurinkokin paistaa. Hymyssä suin voi ihailla kaunista talviluontoa ja nauttia lähtemisen ja tulemisen vapaudesta. Ajatella omassa rauhassa. Vaikka toisia pyöräilijöitä ei välttämättä aina näy, lumeen jääneet jäljet kertovat, etten ole ainoa joka nauttii tästä.
Vastapainoksi on niitä sohjoisia ja loskaisia päiviä. Eikä Helsingin pyöräteitä aina aurata ihan niin tiheään, kun me pyöräilijät toivoisimme. Harvassa ovat kuitenkin ne päivät, jolloin en pyöräillä tahtoisi. Jos loskapäivinä ei pystykään nauttimaan maisemista, on sohjossa selviytyminen sellainen keskittymistä vaativa meditaatioharjoitus, jonka aikana muut arjen huolet haihtuvat kummasti.
Minustakin oli aluksi kummallista, että oikealla asenteella loskassa pyöräilystä voi tulla ihan erityisen onnelliseksi.
Tämä on toinen pyöräilytalveni. Jos olisin aiemmin tiennyt, että kaltaiseni palelija pysyy paljon paremmin lämpimänä polkien kuin bussipysäkillä seisoskellen, olisin todennäköisesti kokeillut talvista lähimatkailua pyörän selässä jo kauan aiemmin. Ja tuleehan siitä kertakaikkisen siisti, hullu suomalainen talviolo.
Ensi viikolla Instagramiin tililleni @haavematkoja täyttyy kuvia vähän kaukaisemmista ja lämpimämmistä maisemista Filippiineiltä. Blogiani voi seurata myös facebookissa. Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.
14 Kommentit
Mahtavaa! Minäkin harrastin tuota vuosia sitten, mutta kyllästyin liian vilkkaaseen tiehen Espoosta Kuusisaaren läpi Helsingin keskustaan. Sinulla on ihan unelmareitti, jota tykkäsin kävellä vielä Helsingissä (tai Suomessa) asuessani.
Pyöräily on parhaimmillaankin meditaatiota, jonka aikana unohtuu kaikki epäoleellinen 🙂 Varsinkin pidemmillä matkoilla sitä virittyy tiettyyn mielentilaan…
Näinhän se on! Hassua oli huomata, että mitä haastavampi sää, sen varmemmin keskittyy vaan nykyhetkeen. Työmatkareitin kanssa on tosiaankin ollut hyvä tuuri.
Ai että susta vois ottaa mallia! Mutta sit pitäis kyllä hankkia kunnon pyöräkin. Mun rautarunkosella Pelagolla ei taideta tuolla loskassa ja jäässä hirveesti ajella… 🙂
Kyllä mä luulen, että Pelagokin sopisi talvipyöräilyyn ihan mainiosti! Nastarenkaat vaan alle ja kokeilemaan 🙂
”- – oikealla asenteella loskassa pyöräilystä voi tulla ihan erityisen onnelliseksi.” 😀 Voi ei. En taida kyetä. Minun on löydettävä jokin muu juttu!
Onneksi sitä on sentään muitakin tapoja olla onnellinen, jos talvipyöräily ei ole juuri se sinun juttu 🙂
Olit saanut talvipyöräilyn kuulostamaan niin hauskalta, että hetken jopa harkitsin 😀 Kivat maisemat tekevät työmatkasta paljon mukavamman ja sulla kyllä on upeat näkymät, missä pyöräillä.
Kiva kuulla! Ei muuta kun kokeilemaan vaan 🙂 Maisemat ei olisi kyllä voineet osua työmatkareitilleni paremmin.
En tiiä uskaltaisinko talvipyöräillä, mutta ehkä oikeilla varusteilla sekin vois olla hauskempaa. 😀 Varmaan vähän rankempaa yrittää päästä eteenpäin loskasohjossa kun muuten?
Kyllähän talvipyöräily on vähän varusteurheilua, tai lähikauppaan voi tietysti polkea missä varusteissa vaan mutta pidemmälle lähtee mielummin lämpimissä mutta hengittävissä, pyöräilyyn sopivissa vaatteissa ja tietysti nastarenkailla. Sen verran on ainakin rankempaa kylmässä meno, etten erikseen harrasta talvisin pyörälenkkeilyä vaan retkellä on aina joku määränpää, mutta kyllähän monet talvilenkkeilee pyörällä ihan huvin vuoksikin 🙂
”Pyöräilysäät ovat aina täällä. Ne ainoastaan muuttuvat, ja vain varusteiden pitää muuttua niiden mukana.” – aamen tälle!
Kyllä, aamen 😀 Ymmärrän silti jos kaikille ei kolahda. Itse en olisi vielä kolme vuotta sitten mitenkään uskonut innostuvani.
Tervetuloa Instagram Travel Thursday kamppikseen, kiva kun lähdit mukaan!! Täytyy tunnustaa että itselläni on fillari jo aikapäiviä sitten vaihtunut suksiin, mutta vähän kyllä houkuttelisi laittaa nastat alle ja painua pyöräilemään. Täällä meilläpäin ei talvipyöräilijöitä kovin paljoa näe, mitä nyt fatbikeja vuorilla silloin tällöin. Ja en yhtään ihmettele jos tulee vähän ”hullu suomalainen talviolo” 😉
Kiitos Satu! Hitsi, kyllähän sitä Helsingissäkin vaihtaisi mieluusti suksiin, mutta siihen ei ole lumet riittäneet. No onneksi huhtikuussa pääsen Saariselälle hiihtämään 🙂 Loskaa on ollut kyllä sen verran paksulti välillä että fatbikelle olisi käyttöä!