Pallontallaajat.net
Valikko

Reissuelämää lentopelon kanssa

Viime viikon lento-onnettomuus on aiheuttanut paljon epäuskoa ja surua. Maailma on täynnä samankokoisia ja isompiakin tragedioita, mikä ei tietenkään vähennä tuskaa niiltä ihmisiltä, joiden kohdalle tämä osui. Tapahtuma on saanut näihin muihin verrattuna erityisen paljon uutistilaa meillä, sillä se olisi voinut osua kenen tahansa Euroopassa lentokoneella matkustavan kohdalle. Teko oli järjetön, julma ja sitä on mahdotonta ymmärtää. Vaikka ajatukset ovat ensisijaisesti onnettomuudessa läheisensä menettäneiden luona, on tapahtuma saanut todennäköisesti monen lentopelkoisen miettimään, uskaltaako yhä lentää?

Finnairin kyydissä tuntuu useimmiten turvalliselta

Minä pelkään lentämistä. Matkustusintoni on kuitenkin suurempi kuin pelkoni (mikä ei tee pelostani kovin pientä), ja olen kieltäytynyt matkustamasta lentopelon vuoksi vain kerran. Todennäköisimmin pelkään pidemmillä lennoilla ja matkustaessani tuntemattomilla tai ns. huonommaksi luokitelluilla lentoyhtiöillä, mutta lentopelko voi iskeä millä tahansa matkalla. Matkustaessani helmikuussa Helsingistä Milanoon sinivalkoisen Finnairin kapealla Embraer 190 -koneella olin aivan kauhuissani tuulen heitellessä konetta. Syyskuussa lensimme mukavan ja tasaisen lennon Airberlinin Airbusilla Berliinistä Helsinkiin, mutta olin koko ajan varma että kone liukuu kohti maata. Toisaalta olen lentänyt ilman pelkoa Mosambikin Maputosta Quelimaneen ja takaisin tammikuussa 2010 Mozambique Airlinesilla, sillä en tuolloin tiennyt  EU:n mustasta listasta jolla yhtiö on (onneksi, sillä muuten graduaineistoni olisi saattanut jäädä keräämättä).

Lentopelkoni vaikuttaa lentoyhtiön valintaan, erityisesti pidemmillä matkoilla. Aasiaan matkustan mieluusti Cathay Pacificilla, jonka maine on turvallinen ja joka käyttää Suomen ja Euroopan suurien kenttien välillä yhteistyökumppanina Finnairia. Aeroflotia tai kiinalaisia lentoyhtiöitä en edes harkitse, vaikkei tälle mitään järjellistä syytä olekaan. Kaksi vuotta sitten olin Kurdistanin kulttuuriministeriön kutsumana Erbilissä, ja tämä oli ainoa kerta kun koko matka meinasi tyssätä lentokammoni vuoksi. Meille tarjottiin lentoja Turkish Airlinesilla, jonka olin epärationaalisista syistä asettanut henkilökohtaiselle mustalle listalleni. Kieltäydyttyäni yllättävästä matkatarjouksesta lentoyhtiön vuoksi muutkin kieltäytyivät lähtemästä, ja lopulta meille järjestettiin lennot toisella yhtiöllä. Turkish Airlines on sittemmin päässyt mustalta listaltani yhtä järjenvastaisista syistä, ja lennän sillä ensimmäistä kertaa Istanbuliin toukokuussa.

Aasian lentojen luottoyhtiöni Cathay Pacificin kone Hong Kongin aamussa

Helsingin Sanomat julkaisi lento-onnettomuuteen liittyvän uutisoinnin ohessa psykiatrin haastattelun. Jutun sanoma oli, ettei lentopelkoa kannata hoitaa alkoholilla eikä lääkkeillä. Sen sijaan ns. tavallisen lentopelon hoitoon suositeltiin rentoutumista ja pelolle altistumista, ja vakavamman fobian hoitoon esimerkiksi hypnoosia. Väittäisin altistavani itseäni lentämiselle ihan kohtuullisesti. Viime vuosi oli hiljaisempi, vain kuuden lennon matkavuosi, mutta toissavuonna lensin 17 kertaa, ja sunnuntaina lennän yhdeksännen lentoni tänä vuonna. Määrät eivät ole suuria esimerkiksi työkseen matkustaviin verrattuna, mutta lentäminen ei ole minulle kuitenkaan epätavallista tai vierasta. Silti en totu lentämiseen, ja pelko iskee täysin satunnaisilla matkoilla.

Philippine Airlinesin kone Legazpin kentällä lähdössä Manilaan. Taustalla Mayon-tulivuori pilkottaa pilven takaa ja lentopelkoista hirvittää ihan ilman erityistä syytä.

Myönnän, etten noudata Helsingin Sanomien haastatteleman psykiatrin neuvoja lääkkeiden välttämisestä. Otan pitkillä lennoilla aina diapamin (myös kyetäkseni nukkumaan), ja lyhyemmillä lennoilla punnitsin aiemmin lääkkeen ja muutaman viinilasillisen (joka on minun tottumuksissani ihan merkittävä määrä alkoholia) välillä. Nykyisin kestän lyhyemmän lennon ilman kemikaaleja, mutta pidemmille lennoille otan lääkkeitä jo mahdollisten matkatoverieni mukavuuden vuoksi. Tuntien pelko aiheuttaa sellaisen stressin, etten ole pelosta vihaisena enää mukavaa seuraa itsellenikään. Koska pelko ei ole juuri rajoittanut reissaamistani enkä tule näillä matkustusmäärillä lääkeriippuvaiseksikaan, en ole katsonut aiheelliseksi hakeutua esimerkiksi hypnoosihoitoon.

Cebu Pacificin kone Manilassa. Yksin olisin todennäköisesti valinnut kaksi päivää kestävät bussikyydit Filippiinien sisällä lentojen sijaan, mutta matkaseura ja päätösten tekeminen yhdessä tekevät rohkeammaksi.

Kaikki varmasti tiedämme, että lentäminen on yhä tilastollisesti erittäin turvallista. Onnettomuusuutisten lukeminen saa itseni pelkäämään lennoilla enemmän, mutta luen niitä, koska en halua pysyä tietämättömänäkään. Joka tapauksessa olen ajatellut lentämisen sekä muunkin matkustamisen niin, etten ota turhia riskejä tai tee typeryyksiä, mutta matkustaminen on silti (olemattoman) riskin arvoista. Lennettyäni viimeisen viikon ajan unissani Airbuseja ja yritettyäni avata sen ohjaamon ovea turvakoodilla yöstä toiseen jännittää kuitenkin jonkin verran, miten sunnuntaiaamun lentoni Ivaloon sujuu.

 

Pelkäätkö sinä lentämistä, ja miten hoidat lentopelkoasi? Oletko joskus kieltäytynyt matkustamasta jollakin lentoyhtiöllä, tai jättänyt kokonaan matkustamatta lentopelon vuoksi? Vaikuttavatko onnettomuusuutiset pelkoosi, tai haluusi matkustaa?

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut löydät Instagramista nimimerkillä @haavematkoja. Blogiani voit seurata myös Facebookissa.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

40 Kommentit

  • Vastaa säppä 2.4.2015 00:26

    Minun on pitänyt kirjoittaa ihan samasta aiheesta jo pitkään, ja varsinkin nyt tuon viimeisimmän lentoturman jälkeen. Samassa veneessä ollaan täälläkin eli kyllä vaan pelkään ja ajoittain aika paljonkin. Yleensä silloin, kun tulee lennettyä suhteellisen pienin väliajoin, pärjään melko hyvin, mutta jos on vähänkään väliä edellisestä kerrasta, tai normaalia pidempi lento vuorossa, olen ihan kauhusta kankea varsinkin lennon alussa. Tammikuussa purskahdin ihan itkuun kesken kaiken Brasiliasta Argentiinaan lentäessäni kun oli vähän ilmakuoppia – en vain voinut sille mitään. Tieto siitä, että lentäminen on turvallisempaa kuin vaikkapa autoilu, ei lohduta minua ainakaan yhtään sen pahimman pelon keskellä.. Koska juuri minä voin olla se, jolle sattuu se huono tuuri. Ja minä muuten en lennoilla uskalla mitään viinilasillisia nauttia kun pelkään sitäkin, että jos jotain sattuu ja minä olen silloin ihan tillintallin niin en ainakaan pelastu kun en tajua mistään mitään. 😀 Tähän mennessä peloista huolimatta on matkaan tullut aina lähdettyä, mutta kyllä nuo ikävät tapahtumat aina säikäyttää.
    Tsemppiä sulle seuraavaan lentoon!

    • Vastaa Arja 2.4.2015 08:35

      Minulla on ihan sama juttu, ettei tieto lentämisen turvallisuudesta siinä pelon hetkellä paljoa auta – mutta järjettömään pelkoon ei kaiketi auta koskaan järkevät faktat. Ilmakuopat on kyllä kamalia ja itseänikin ne välillä itkettää. Tietääkseni en tosin edes ole ollut missään tosipahassa turbulenssissa (kop kop, koputellaan puuta). Mulla tuntui jossain vaiheessa, että useampi lento lyhyen väliajansisään siedättää ja auttaa, mutta nyttemmin silläkään ei ole mitään vaikutusta. Kiitos jua tsemppiä sullekin seuraaviin lentoihin, hienoa että pystytään kuitenkin lentämään!

  • Vastaa Veera Bianca 2.4.2015 00:27

    Mielenkiintoinen postaus, vaikeasta aiheesta. Itse lennän työni puolesta myös paljon, ja olen sen lisäksi ollut töissä lentoyhtiöllä, lentokentällä ja opiskellut Hongkongissa lentomatkustusta. Tätä kaikkea ennen kärsin jonkin asteisest lentopelosta, mutta rakkauteni matkustamiseen meni silti sen yli. Itselläni lentopelkoon auttoi jatkuva lentäminen ja mahdollisesti myös NLP, joka perustuu hypnoosiin – en ole varma auttoiko tämä oikeasti, sillä itse kurssilla olo oli turhautunut, mutta sen jälkeen en muista pelänneeni lentokoneessa. Itselläni ehkä lentämisen realistisuus ammatin ja opintojen kautta on tullut niin arkiseksi. En tiedä onko tästä apua, mutta kirjoitin aiemmin aiheesta blogissa: http://www.rantapallo.fi/veerabianca/2014/05/23/eroon-lentopelosta/

    • Vastaa Arja 2.4.2015 09:08

      Kiitos, pitää ehdottomasti tutustua kirjoitukseesi ja myös NLP:hen tarkemmin! Rakkaus matkustamiseen voittaa onneksi itsellänikin, lentokentällä olen aina niin onnesta täpinöissäni että pelko hiipii vasta koneessa. Olisihan se tietysti silti mukavaa pystyä lentämään mukavasti kauemmaskin pelkäämättä!

  • Vastaa Jenni / Globe Called Home 2.4.2015 00:35

    Mä taisin joskus sanoa jonkun blogin kommenteissa, että mua on vanhemmiten ruvennut vaivaamaan pieni lentopelko, mutta taidan tämän jälkeen perua puheeni. Mulla nimittäin ”lentopelko” on sitä, että hätkähdän jos koneen moottori vaihtaa äänentaajuutta yllättäen tai tulee erityisen pahoja ilmakuoppia, mutta en ole ikinä edes harkinnyt minkäänlaisten lääkkeiden tms käyttämistä, pelännyt koneeseen noustessa tai normaalisti lennon aikana tai karttanut yhtäkään lentoyhtiötä. (EU:n mustaa listaa silti välttäisin.)

    Tosi mielenkiintoista lukea tällaisesta pahemmasta lentopelosta, vaikka harmi sinänsä, että siitä kärsit.

    • Vastaa Arja 2.4.2015 09:17

      Voi, kun minunkin pelko olisi tuota luokkaa! Moottorin äänentaajuuksien muuttuminen saa minut jokaisella lennolla kauhusta kankeaksi. Onneksi matkustaminen on kuitenkin niin ihanaa, että se voittaa tämän pelon. Kun niitäkin ihmisiä on, jotka eivät uskalla lentää ollenkaan.

  • Vastaa Terhi 2.4.2015 03:18

    Mulla oli aiemmin lentopelkoa ja Kaakkois-Aasiassa matkustaessa kuljin bussilla aina kuin mahdollista, vaikka se sitten kestikin koko päivän (tai parhaimmissa tapauksissa kaksi). Mutta se tunne koneessa istuessa ennen liikkeelle lähtöä kun pää pyörien katsoin kaikki matkustajat läpi, ja mietin että näiden kanssa mä kuolen. Tai laskin vauvoja, koska eihän se kone voi pudota jos siellä on pieniä lapsia.

    Yhtäkkiä nuo ajatukset loppuivat, enkä tiedä miksi. En minä edelleenkään lentämisestä pidä, mutta pystyn blokkaamaan nuo häiritsevät ajatukset enkä enää varsinaisesti pelkää. Nousut on edelleen pahoja, yritän silloin aina lukea keskittyneesti ihan mitä tahansa, vaikka korvat kyllä kuulostelee kaikkia mukamas outoja ääniä.

    Nostan hattua, että pelkosi ei ole kuitenkaan estänyt matkustamistasi!

    • Vastaa Arja 2.4.2015 10:35

      Hienoa, että pelkosi katosi! Tyhjästähän tällainen pelko tulee, joten se voi onneksi ilmeisesti kadotakin samalla tavalla ilman selitystä 🙂 Kävisipä minullekin niin. Matkustaminen on kuitenkin niin mahtavaa, että ei tämä estä minua lentämästä.

  • Vastaa Anna Koskela 2.4.2015 04:42

    Olen pohtinut tätä paljon ja minusta on vain yksinkertaisen tyhmää pelätä lentämistä.

    On myös yksinkertaisen tyhmää antaa lausuntoja ”ettei lentopelkoa kannata hoitaa alkoholilla eikä lääkkeillä”.

    Pelkään siis lentämistä, mutta koska en halua näyttää tyhmältä, käyttäydyn niin että kukaan ei sitä huomaa. Lääkitsen vaivaani alkoholilla, ja se auttaa.

    Ihmiset nyt pelkää kaikenlaisia asioita, ja lentäminen on yksi niistä. Ei se ole sen ihmeellisempi pelko, kuin korkeanpaikankammo, joka on paljon hankalampaa normaalissa elämässä. Kärsin siis siitäkin.

    Asioita on turha paisutella. Kysymys on valinnoista. Joko lennät tai et. Aika yksinkertaista. Minulla on auttanut myös ajatus siitä, että on itsekeskeistä kuvitella juuri tämän koneen tippuvan, jossa istun. Sillä silloinhan ajattelen myös 200 muun ihmisen elämään onnettomuutta.

    • Vastaa Arja 2.4.2015 17:39

      Järjettömiähän kaikki pelot tosiaan ovat, oli kyse sitten lentämisestä, korkeista paikoista tai hämähäkeistä. Kai näiden kaikkien taustalla on joku onnettomuuden/kuolemanpelko, mutta itselleni lentokoneessa konkretisoituu se, etten voi vaikuttaa tapahtumiin enkä edes tiedä mitä tapahtuu. Onnettomuus sinänsä ei tunnu niin konkreettiselta uhalta vaikka se tietenkin kummittelee tämän pelon takana. Onneksi koneessa on ihan ok ottaa muutama lasillinen jos se auttaa!

  • Vastaa Anne | Metallia Matkassa 2.4.2015 07:07

    Yritän itse ajatella asiaa niin, että niin kauan kun koneeseen pystyy nousemaan ja lentämään, ei pelko voi olla kovin paha – ei voida puhua fobiasta. On ihan luonnollista pelätä ja itselläkin kämmenet hikoaa kun tulee turbulenssia, omasta mielestäni liian jyrkkää kaartamista tai epämääräisiä ääniä.

    Sunnuntaina lennettiin Finnairilla Japanista ja luin koneessa Iltasanomia, jossa oli tietysti juttua viime viikon onnettomuudesta. Kyllä siinä vähän mietti, että kannattaako tätä nyt juuri ennen lähtöä edes lukea.

    Tuossa yllä joku kommentoitiin, että jos se huono tuuri sattuu omalle kohdalle. Tätä usein mietin itsekin, että mitä jos. Mahdollisuus on kuitenkin olemassa. En oikeastaan pelkää lentämistä, vaan siinä peltipurkissa putoamista. Tuntuu, että vuosien mittaan tämä ”pelko” on alkanut pahentua, mutta niin kauan kun lentoja buukkaa ja koneeseen pystyy menemään, tilanne pitäisi olla hallinnassa. Ja sillä kannattaa itseäänkin psyykata.

    • Vastaa Arja 2.4.2015 18:37

      Olen tuosta ihan samaa mieltä, että fobiasta ei varmastikaan puhuta kun koneeseen pystyy nousemaan. Välillä mietin, että jos en saisi matkustamisesta ja jo itse lentokentällä olosta valtavia kiksejä, voi olla että jäisi nousematta koneeseen!

      Mä en oikeastaan hirveästi mieti tuota, että sattuisiko se onnettomuus omalle kohdalle. Kai se onnettomuuspelko on tämän lentopelon taustalla, etenkin kun pelko konkretisoituu enemmän näiden onnettomuusuutisten jälkeen. Lentäessä tuntuu kuitenkin hirveimmältä kyvyttömyys vaikuttaa sen peltipurkin liikkeisiin tai mahdollisista vaaratilanteista selviämiseen. Jotkut sanoo että on todennäköisempää voittaa lotossa kun joutua lento-onnettomuuteen. Valitettavasti minä en lottoa mutta lennän, joten tuohon ajatukseen en oikein voi turvautua.

  • Vastaa Meri 2.4.2015 08:28

    Ihan oisin voinut itse kirjoittaa tän tekstin! Mä myös vältän kaikkia ”epäilyttäviä” lentoyhtiöitä, mm. Aeroflotia, kaikkia kiinalaisia ja Turkish Airlinesin valitsisin vain viimeisessä hädässä (hyvä palvelun taso ei korvaa puutteita turvallisuudessa, näin ajattelen aina kun joku kehuu Turkishia mutta tiedostan itsekin miten tyhmiä mun ajatukset on). Extremein kokemus on varmaan lento Vietnam Airlinesilla, että ei niinkään extremea… Mutta lentopelkoiselle kyllä.

    Pitäis itekin varmaan joku postaus tästä rustailla jossain vaiheessa. Niin ja itse asiassa juuri eilen yöllä ajattelin lentopelkoa. Luin muutaman jutun ihmisistä, jotka ovat kuolleet nuorena syöpään hyvin nopeassa tahdissa, siis tyyliin muutaman kuukauden sisällä siitä kun saivat sairaudesta tietää. Jotenkin tollaisset tarinat saa sitten loppujen lopuksi asiat oikeaan mittakaavaan – uskonpa, että esim. joku vakava sairastuinne on meidän kaikkien kohdalla todennäköisempää kuin lento-onnettomuuteen joutuminen. Ja jos sairastuu, voi elämä olla nopeastikin ohitse. Nyt siis äkkiä sinne lentokoneeseen ja turhat huolet voi jättää kotiin!

    • Vastaa Meri 2.4.2015 08:29

      Niin ja piti vielä lisätä, että koneessa kun pelottaa niin ajattelen usein Flight Radarin näkymää Euroopan yllä, kun tuhansia koneita lentää ilmassa samanaikaisesti. Se auttaa uskomaan, että kyllä mekin ilmassa pysytään. 😀

      • Vastaa Arja 2.4.2015 20:32

        Pelon aiheita kyllä riittää, ja mietin että liittyykö ne kaikki sitten jollain tavalla terveyden menettämiseen tai kuolemaan vaikkei sitä sellaisena pelkona suoraan tiedosta? Ehkä ihmisen mieli on kuitenkin evoluution myötä rakennettu niin, että pelätään kaikkea mikä uhkaa elämän jatkumista.

        Hei toi Flight Radar on hyvä vinkki! Pitääkin tuijotella sitä oikein urakalla ennen sunnuntaita (ja etenkin ennen toukokuista Turkish Airlinesin lentoa!), jotta se piirtyy onnettomuusuutisia vahvemmin mieleeni 🙂 Ja hyvällä säällä viihdyn kameran kanssa ikkunapaikalla ihan mainiosti hetken aikaa, eli toivotaan kauniita pilviä sunnuntaiaamulle!

  • Vastaa AnskuBcn 2.4.2015 09:14

    En pelkää, mutta en nautikaan. Minulle lentäminen on pakollinen paha, jolla pääsee vain paikasta toiseen. Mitään elämyksellistä siinä ei ole, ja vuosien mittaan kaikenlainen vau-fiilis on kyllä lentämisestä aika tehokkaasti karissut. Mieluummin matkustaisin muilla keinoin, mutta lentäminen on monesti pakko, jos jonnekin haluaa tai pitää mennä.

    • Vastaa Arja 2.4.2015 20:35

      Jos lentämisestä ei seuraisi mitään muuta, niin tuskin itsekään hirveästi lentokoneissa istuisin. Eri asia olisi tietysti maisemalentely jollakin pikkukoneella, josta näkee oikeasti ulos. Kiva että on teitäkin, joita ihan oikeasti ei pelota 🙂

  • Vastaa Annika - home & away 2.4.2015 10:33

    Minulla ei varsinaisesti lentopelkoa ole, mutta en tykkää lentämisestä yhtään. Se on niin epämukavaa jo fyysisesti niissä ahtaissa tiloissa, mutta muutenkin rasittavaa. Usein onneksi nukahdan jo ennen koneen nousua, mikä auttaa olemaan miettimättä sitä mahdollista tippumista yms.

    • Vastaa Arja 2.4.2015 20:39

      Nyt kyllä tulin kateelliseksi sinun unenlahjoille! Nukahtaisinpa itsekin, niin matka menisi paljon helpommin. Tai no, lääkkeillä kyllä nukahdankin, mutta ei niitä lyhyitä lentoja varten halua ottaa. Epämukavaa se on fyysisestikin, ja mannertenväliselle lennolle mennessä sitä aina kävelee kateellisena bisnesluokan ohi. Viimeksi sain nauttia hätäexitin luona olevasta paikasta, ja päätin että seuraaville pitkille lennoille vaikka maksan saadakseni sen.

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 2.4.2015 12:01

    Meille sattui ajatukset yksiin tänä torstaina. Ajatus tragediasta konkretisoitua, kun olimme onnettomuuspaikasta vain muutaman kilometrin päässä. Tämä onkin asia joka itseäni mietityttää…omaa elämää läheltä liippaavat onnettomuudet koskettaa eniten ja toisella puolella maailmaa ihmiset elävät jatkuvassa kurjuudessa, ilman että edes tiedämme asiasta.

    Itse en pelkää lentämistä, vaan enemmän kovaa ajavassa autossa. Varsinkin täällä Ranskassa mutkaiset tiet sekä hurjastelijat eivät sovi yhteen ja tien varsilla näkyy paljon kukkakimppuja onnettomuuksissa menehtyneille.

    Ihmisillä on kaikenlaisia pelkoja. Osa pohjautuu tositapahtumiin ja osa on vilkkaan mielikuvituksen tuotosta. Tietenkin mitä vain voi sattua, mutta elämää ei voi elää jatkuvasti peläten tai niin että pelot rajoittavat elämää.

    • Vastaa Arja 2.4.2015 20:46

      Näin taisi mennä, aamulla jo vähän kurkkasin sun kuvia mutten ehtinyt vielä kommentoida mihinkään!

      Autossa pelkääminen on minusta vähemmän järjenvastaista kun letokoneessa pelkääminen. Jotenkin kuitenkin ajattelen, että autossa ehtisi tehdä sitä ja tätä jos jotain sattuisi (vaikka eihän se todellakaan niin mene) mutta lentokoneessa sitä on muiden armoilla. Luotankohan siis liikaa omiin vaikutusmahdollisuuksiini ja liian vähän muiden? Etelä-Euroopassa itsellänikin on toki autoilun vaarallisuus konkretisoitunut, kun niitä muistopaikkoja näkyy tien vierillä siellä täällä.

      Mahtavaa, ettet pelkää lentämistä, eikä autoilupelkokaan ilmeisesti estä sinua tekemästä asioita! Kaikenlaisia pelkoja tosiaan on, mutta tärkeintä on pystyä elämään oikeaa elämää niiden kanssa.

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka 2.4.2015 18:05

    Vaikkakin pidän itseäni hyvinkin rationaalisena tyyppinä, niin kyllä joskus erityisesti nousun aikana pitää keskeyttää lukeminen ja hetken miettiä, että meneehän tämä taas ok …
    Viimeksi hätkähdytti, kun itse olimme juuri lentäneet Helsingistä Istanbuliin (Turkish Airlinesilla, en sitä mitenkään huonoksi mieltänyt, melkein päinvastain) ja kun pääsin kentällä nettiin, niin ensimmäinen uutinen oli, että Euroopassa on pudonnut kone ja kaikki kuolleet.
    Samalla matkalla lensimme Kazakstanissa Almatystä Astanaan Air Astanalla, josta todettiin jossain, että se on ainoa sikäläinen yhtiö, joka saa lentää myös Euroopassa, mikä tietysti pisti vähän miettimään, että onkohan sekin vaan juuri ja juuri yli riman, mutta hyvä kokemus se oli!

    • Vastaa Arja 2.4.2015 20:54

      Tuollaisen lukeminen heti ulos lennolta astuttua hätkähdyttää varmasti! En voi edes kuvitella miten itse olisin toiminut, jos olisin kuullut tästä juuri ennen, kuin minun pitäisi lähteä lentämään.

      Ilmeisen monella lentämiseen liittyy kuitenkin pieniä pelkoja tai epäluuloja, vaikkeivat ne isommiksi koskaan kasvaisikaan. Ehkä sellainen on tosiaan ihan normaalia.

      Luulisin, että standardit joilla Eurooppaan pääsee on kuitenkin sen verran ”kovat” ettei tarvitse pelätä rimanhipomisia 🙂 Mutta sanopa tämä lentopelkoiselle, silti en ole menossa Aeroflotiin.

  • Vastaa Kea / Deep Red Blues 2.4.2015 20:52

    En oo oikeastaan koskaan pelännyt lentämistä, enkä muutaman onnettomuuden vuoksi pysty ruveta pelkäämänkään. Tietenkään en riemuitse turbulenssista ja epätasaisista laskeutumisista, mutta pyrin aina ajattelemaan niin, että todennäköisyys onnettomuudelle on aina pienempi ilmassa kuin muissa kulkuvälineissä ja jos jotain osuu kohdalle lentokoneessa niin so be it.

    Voin kyllä ymmärtää että pelottaa, onhan tuo ilma ja painovoima jotenkin pelottavia elementtejä ja kyllä mua silti pelottaa korkeat paikat, vaikka lentokoneet oiskin mulle ihan ok.

    • Vastaa Arja 2.4.2015 20:59

      Hienoa, että teitäkin löytyy, joita ei ihan oikeasti yhtään pelota 🙂 Tiedostan pienen todennäköisyyden ja olen ajatellut riskin niin, että haluan ottaa sen reissaamisen takia eikä minua kaduttaisi jos jotain tapahtuisi. Silti koneessa yleensä ahdistaa, eikä vähiten juuri ne käännökset jotka ottaa mahanpohjasta ja koettelee tasapainoaistia.

  • Vastaa Satu VW I Destination Unknown 2.4.2015 21:18

    Itse en pelkää lentämistä, mutta mitä enemmän lennän, sitä epämukavampaa se on silloin kun kaikki ei mene ihan niin kuin pitäisi. Kun viime vuonna lähdin Uudesta-Seelannista kohti Australiaa sen Malaysian Airlinesin onnettomuuden jälkeen, hieman kyllä hermostutti vaikka järki sanoikin että on olemassa ihan olemattoman pieni mahdollisuus että tässä tapahtuisi mitään. Mutta noin yleisesti ottaen kyllä nautin siitä ”omasta ajasta” mitä lennoilla saa varsinkin jos muksut eivät ole mukana, ja vaikka alkuunsa intoilin wifi-yhteyksistä koneissa, ihan parhautta on juuri se kun ei pääse nettiin eikä ihan oikeasti pysty tekemään muuta kuin torkkumaan, lukemaan kirjaa tai vaikka kirjoittamaan tulevia blogipostauksia 🙂

    • Vastaa Arja 3.4.2015 09:39

      Hei mahtavaa, että pystyt oikeasti nauttimaan lentämisestä! Ja ettei pelota onnettomuusuutisista huolimatta. Itse oon ajatellut, että vaikken pelkäisi niin ei se pienessä tilassa paikallaan istuminen silti mukavaa ole. Hyvä leffavalikoima tekee minulla toki lentämisestä aavistuksen hauskempaa 🙂

  • Vastaa Vivi Vinna 3.4.2015 12:28

    Mielenkiintoinen postaus! 🙂 Jäin pohtimaan, mistä lentopelkosi juontuu? Siis pelkäätkö korkeita paikkoja, lentämistä vai sitä, että kuolet seuraavalla lentomatkallasi, jolloin ehkä pitäisi puhua lento-onnettomuuden pelosta? Vai sitä, ettet voi luottaa henkilökuntaan ja pelkäät ahtaita tiloja? Vai näitä kaikkia?

    Minä en pelkää lentämistä, mutta autossa pelkään, jos nopeus on kova. Tämä pelko unohtuu arkielämässä, mutta jos olen autossa ja vauhti on liian kova, niin silloin se tulee mieleen, kädet alkavat hikoamaan… Oman pelkoni taustalla on, kun olin liikenneonnettomuudessa.

    Turbulenssien osuessa kohdalle vähän kyllä hätkähdän, mutta tähän mennessä (koputan puuta) ei ole ollut aihetta suurempaan panikointiin. Olen aina ajatellut niin, että lentäminen on turvallista. Liikenne-onnettomuuksissa kuolee huomattavasti enemmän ja siihen joutuminen on paljon todennäköisempää.

    Siun tosiaan ei kannata lukea uutisia lento-onnettomuuksista. Oikeasti. Se vain lietsoo siun pelkoa ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Joka tapauksessa, inhottavia tämmöiset pelot! Ja toivottavasti pääset lentopelostasi yli! Ehkä tosiaan ainut lääke on se, että yksinkertaisesti lennät. 🙂

    • Vastaa Arja 3.4.2015 21:15

      Voi, kun osaisinkin vastata noihin kysymyksiin, mitä lentämisessä oikeasti pelkään! Taustalla on varmasti oikeasti lento-onnettomuuden pelko. Konkreettisemmin pelko tuntuu, kuten jo tuossa ylempänäkin mainitsin, kyvyttömyytenä vaikuttaa mihinkään mitä lennolla tapahtuu tai edes tietää mitä koneelle milloinkin tapahtuu. Korkeita paikkoja pelkään, mutta lentokone on jo niin korkealla etten mielestäni miellä sitä korkeaksi ollenkaan vaan katselen mielelläni ikkunasta ulos. Ja ahtaita paikkoja olen pelännyt aina. Eli onhan siinä yksi pelko toisensa perään, jotka kaikki varmasti vaikuttavat jollain lailla lentopelkoonkin. Tässä olisikin jollekulle hypnoositerapeutille selvitettävää 🙂

      Tiedän kyllä että uutiset olisi paras jättää väliin. Mutta kun lentoaihe muuten kiinnostaa, niin en osaa jättää niitä lukemattakaan sieltä muiden uutisten välistä. Oma vikanihan se on. Mun pitäisi asentaa laitteisiini lento-onnettemuusuutissuodatin.

      Mahtavaa että me kaikki ei olla tällasia hermoheikkoja 🙂

  • Vastaa Rimma - matkablogi 3.4.2015 13:14

    Voi että mä niin tiedän mistä puhut. Pelkään, ahdistun ja stressaan nykyään lentämistä ihan kauheasti. Tämä pelko on oikeastaan saanut siivet sen myötä, kun aviomieheni pelkää lentämistä niin paljon, että pelko tarttui minuunkin. Eikä pelkoa vähennä tippaakaan tuo meidän pieni poikamme.. En ole tehnyt asialle toistaiseksi mitään (en ota edes alkoholia koneessa), mutta ehkä tuo Diapam ei olisi itsellenikään pitkille lennoille huono vaihtoehto. Myös Finnairin lentopelko-kurssia olemme harkinneet.

    • Vastaa Arja 3.4.2015 21:25

      Minäkin olen katsellut Finnairin kurssia, mutta heti kun näin hinnan, piti unohtaa koko juttu. Uskon että kurssi voi hyvin olla hintansa väärti, mutta kun tonnilla saa jo ihan hyvänlaisen matkankin, en tässä tilanteessa vain raaski :/ Lääkkeet on itselleni tällä hetkellä ihan käypä vaihtoehto, kun pitkiä lentoja ei tule montaa kertaa vuodessa. Niiden vaikutuksesta myös nukun suurimman osan yöaikaisista matkoista, joten en ehdi pelätä. Jos reissutahti joskus vielä kiihtyy, pitää kyllä miettiä jotain pysyvämpää ratkaisua asiaan. Toivottavasti teidänkin lentopelkoon löytyy joku sopiva helpotus!

  • Vastaa Enna 3.4.2015 22:38

    Oma lentopelkoni kohdistuu ehkä tasapainoelimeen. Autolla ajettaessa näet jos tulee mutka/alamäki ja näin ollen pystyt tiedostamaan tulevan tunteen. Lentokoneessa tätä mahdollisuutta ei ole.
    Vanhemmiten koen myös syvää epämiellyttävyyttä tivolilaitteissa, sellaista mahasta kouraisee fiilistä. Tämä fiilis on myös mukana lentäessä. Vaikka napsinkin opamoxeja lentomatkalla, eivät ne helpota lentämistä juurikaan. Moni tuskin pelkää kuolemista lentopeloissaan, vaan sitä, ettei pysty itse kontrolloimaan tilannetta, jos kone putoaa/ tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa.
    Omalla kohdalla uskoisin myös verenpaineen laskun/nousun vaikuttavan olotilaan negatiivisesti. Lentäminen aiheuttaa siis fyysisesti huonon/heikon olon, jonka vuoksi lentäminen ahdistaa.
    Toistaiseksi olen käyttänyt vain rauhoittavia, jotta olen selvinnyt kahdesta aikuisiän lennosta mutta seuraavalla lennolle vedän varmasti vahvempaa lääkettä tai yritän hypnoosia. Kun lentopelon syyn löytää, on huomattavasti helpompi alkaa työstämään ongelmaa. 🙂

    • Vastaa Arja 4.4.2015 09:34

      Ikävää, että sinäkin kärsit lentopelosta. Tasapainoaistia lentäessä kyllä koetellaan, ja mutkissa ja lentokoneen asennon vaihdoksissa itsekin hätkähkän aina vähän lisää. Huvipuistolaitteisiin minulla ei liity pelkoa, mutta monissa laitteissa tulee sen verran huono olo etten enää näin ”vanhemmiten” kauheasti käy niissä. Tai ehkä ero lentämiseen on se, että lentämisellä saavutan jotain mitä oikein kovasti haluan (pääsen matkalle) mutta huvipuistolaitteista ei seuraa oikein muuta kuin huono olo. Toivottavasti sinäkin löydät seuraavalla lennolle jotakin mikä toimii 🙂 Lääkkeetkin toimii niin yksilöllisesti, että samat konstit ei auta kaikille.

  • Vastaa Caro 7.4.2015 12:02

    Todella mielenkiintoinen kirjoitus! Olen itsekin kärsinyt aiemmin lentopelosta, joka minun on ollut vain voitettava muutettuani tänne Tanskaan, ja vähitellen on alkanut helpottaa. Ymmärrän silti erittäin hyvin tiettyjen lentoyhtiöiden välttämisen, itsekin mieluumin maksan vähän enemmän, jotta voin lentää turvalliseksi kokemallani lentoyhtiöllä. Pitkistä lennoista en pidä vieläkään. Viimeisen Germanwingsin lentoturma on varmasti paha paikka myös lentopelkoisille, tällaiset uutiset jäävät vahvasti mieleen. Itse olen saanut helpotusta tilastoista, ja siitä, miten harvoin lento-onnettomuuksia tapahtuu suhteessa lentojen määrään, mutta ymmärrän täysin, ettei sama toimi kaikkien kohdalla.

    • Vastaa Arja 8.4.2015 20:50

      Kiitos Caro! Kiva kuulla, että lentopelosta voi tosiaan päättäväisyydellä päästä eroon, ja että tilastojen – jotka eivät tietenkään ole mitään muuta kuin lentämään rohkaisevia – miettiminen auttaa sinua. Itseäni ne tilastot taitaa auttaa sen verran että varailen lippuja, lennän ja uskallan matkustaa. Sitten kun istun koneesssa joka muuttaa asentoa ja tasapainoaistia koetellaan, ei tilastojen miettiminen enää helpota vaan yritän selvitä itse tilanteesta jollain konsteilla – joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Pitkät lennot on tosiaan pahimpia, lyhyemmillä kun pystyy ajattelemaan että tilanne on pian ohi.

  • Vastaa Mari 10.4.2015 00:41

    Todella mielenkiintoinen postaus Arja!

    En pelkää lentämistä, ja usein koitan hyödyntää kaikki lentomatkat nukkumalla, ja useimmiten olen unessa jo ennen kuin kone nousee ilmaankaan (etenkin paluulennolla juuri koetusta reissusta väsyneenä). Vaikka tykkäänkin katsella maisemia yläilmoista (siis silloin jos satun olemaan hereillä, eli useimmiten ainakin ruokatarjoilun aikana!) niin on pari juttua, joista en perusta ollenkaan: nousut ja laskut. Mulla on lääkärin mukaan jokseenkin ahtaat korvakäytävät, jotka lukkiutuu helposti vaikkei olisi flunssaakaan enkä osaa tasata painetta korvissani muuten kuin haukottelemalla – eli nousun ja laskun aikana olen lähes poikkeuksetta monttu auki ja vaikutan varmaan enimmäkseen tylsistyneeltä.. 😀 Jos taas olen vähänkään nuhassa, niin korvien tärykalvon paineen kipu on jollain lennoilla ollut lähes sietämätöntä, sellaista että tuntuu kuin koko pää voisi räjähtää. Tämä ei siis varsinaisesti liity lentopelkoon, mutta sen sijaan yleiseen epämukavaan olotilaan nousun ja laskun aikana.

    • Vastaa Arja 10.4.2015 18:10

      Kiitos, Mari!
      Tiedän muitakin kaltaisiasi jotka nukahtaa usein jo ennen nousua (mm. siskoni), ja enpä voi muuta kuin pikkuisen kadehtia! Väsyneenä sitä on usein itsekin, mutta väsyneenä olen sitäkin ahdistuneempi lentomatkasta. Huono nukkuja kun olen muutenkin, niin koneessakaan ei usein nukuta. Voin kuvitella, että ahtaat korvakäytävät aiheuttaa tuskaa etenkin nuhassa. Itse olen yhden kerran lentänyt tosi pahassa nuhassa ja se kipu (kaikissa pään onteloissa, siltä ainakin tuntui!) oli sanoinkuvaamattoman kauhea.

  • Vastaa Hannu 19.4.2016 10:38

    Lentopelosta pääsee hämmästyttävän helposti eroon NLP:n avulla. Lisää infoa lentopelosta ja siitä, miten siitä pääsee eroon mm. täällä: https://www.youtube.com/watch?v=SQymrfQR5WM

  • Vastaa Salla 17.6.2016 21:30

    Rukous on paras apu. Että elää lähellä Jumalaa. Silloin on turva, kävi mitä kävi. Mutta kyllä Jumala on voimallinen myös auttamaan ja varjelemaan.

  • Vastaa Salla 17.6.2016 21:32

    Ja Jumala voi myös antaa rauhan sydämeen, niin että ei pelota.

  • Jätä vastaus