Filippiinien sisäisten lentojen lisäksi ehdimme testata jos jonkinmoista maalla ja merellä liikkuvaa kulkuneuvoa reissumme aikana. Tässä niistä yleisimmät, joihin ei voi olla törmäämättä. Suosittelen Filippineillä reissaavaa kokeilemaan näistä mahdollisimman montaa! Muun hauskan lisäksi kulkuvälineissä tulee keskusteltua kuljettajan kanssa jolloin paikallistuntemus kasvaa, ja kuljettajat kertoivat ainakin meille naismatkustajille välillä niin hulvattomia juttuja, ettei heidän huumorintajusta voinut olla tykkäämättä.
1. Jeepney
Värikkäät, uskonnollisilla kuvilla ja toiveikkailla lauseilla kyllästetyt jeepneyt ovat Filippiinien epävirallinen kansallissymboli. Lonely Planetin Filippiinit-opas kuvaa osuvasti tämän kulkuneuvon ja filippiiniläisen elämänasenteen yhtäläisyyttä: kuten jeepney on kasa jätemetallia ylpeästi ja koreillen, filippiiniläisetkin usein kuittaavat elämän tylsät puolet naurulla ja silmäniskulla.
Ensimmäiset jeepneyt rakennettiin armeijajeepeistä, jotka amerikkalaiset jättivät Filippiineille toisen maailmansodan jälkeen. Pitkänmallisen jeepin etupenkillä on tilaa kuljettajan lisäksi kahdelle, ja perästä auki olevassa takaosassa on kaksi pitkittäistä penkkiä, joilla mahtuu filippiiniläisen tiivisti istumaan muutama kymmenen matkustajaa. Etsimme aluksi kuumeisesti jeepneyjen pysäkkiä, mutta pian selvisi, että ne pysähtyvät ihan missä vain. Eikä pysähtymistä välttämättä edes tarvita, kun matkustajat hyppäävät kyytiin ja pois vauhdissa. Maksu (alkaen 8 PHP eli 17 senttiä) lähetetään kuljettajalle vaunun perältä muiden matkustajien kautta. Matkustimme jeepneyllä vain lyhyempiä, kaupunkien sisäisiä matkoja. Jos kantti kestää körötellä ahtaissa tiloissa pidempään, näillä on mahdollista kulkea myös kaupunkien välillä. Vaunujen koristeluun todella kiteytyy aikamoista mielikuvitusta ja huumorintajua, vai mitäs sanotte?
2. Tricycle
Tämä kaupunkien sisäisten matkojen taittamiseen sopiva kulkuneuvo on Filippiinien versio muun Kaakkois-Aasian tuktukeista ja moottoroiduista rikshoista. Tricycle on sivuvaunulla tuunattu mopo, johon mahtuu todistettavasti kuljettajan lisäksi ainakin neljä ihmistä matkatavaroineen. Näidenkään kulkuneuvojen koristelussa ei oltu säästelty mielikuvitusta – jos Suomessa autoja tuunataan karvanopilla ja wunderbaumeilla, tricycleissä oli uskonnollisia patsaita, pehmoleluja ja my little ponyja. Olisikohan niin, että kulkuvälineissä filippiiniläismiehet pääsevät oikein kunnolla toteuttamaan sisustusmieltymyksiään? Tricycle-kyydin hinta vaihteli paljon, eivätkä joidekin koppien sisään teipatut hinnastot pitäneet meidän kohdalla koskaan paikkaansa. Maksoimme kahdestaan lyhemmistä matkoista yleensä 40-100 PHP eli 80 sentistä ylöspäin. Päiväretkestä, jossa kuljettaja joutui odottelemaan muutamia tunteja, makosimme 500 PHP eli 10 euroa.
Tricyclen kyytiin pakataan neljän ihmisen matkatavaroita
3. Taksi Manilassa
Taksia käytimme vain Manilassa, jossa niitä tuli vastaamme kolmenlaisia. Lentokentältä ulos astuva matkustaja saa todennäköisesti ensimmäisen kyytitarjouksen todella kalliilta valkoisilta takseilta, joilta saa kyydin jonottamatta, mutta lyhyempikin matka maksaa n. 30 euroa. Seuraavaksi halvin vaihtoehto on jonottaa keltaiseen lentokenttätaksiin. Aikaa saattaa mennä helposti ainakin puolisen tuntia, mutta matkan hinta tippuu alle puoleen. Maksoimme matkasta keltaisella taksilla lentokentältä Manilan keskustaan alle kymmenen euroa.
Tavallisen taksin voi napata kaudulta itse tai vaikkapa hotellityöntekijän avustuksella. Nämä taksit saavat jättää matkustajia lentokentälle, mutta eivät ottaa sieltä kyytiin. Ensimmäisellä kerralla turvauduimme poliisin apuun taksin etsinnässä kadulta ja eipä kannattanut, sillä kyydistä pyydettiin etukäteen sovittua hintaa. Hinta oli kaksinkertainen siihen nähden, minkä maksoimme taksamittarin mukaan itse pysäyttämällemme taksikuskille sen jälkeen, kun olimme kieltäytyneet poliisisedän tarjouksesta. Oikea aloitushinta taksille on 40 PHP, ja Manilan sisäisten matkojen hinnaksi tuli meille useimmiten 100-250 PHP eli 2-5 euroa. Ruuhkaisina aikoina kuljettaja saattoi haluta sopia etukäteen 50-100 PHP:n tipistä, jonka maksoimme rehellisille kuljettajille ihan mielellämme. Manilan ikuisessa ruuhkassa paikallaan odottaessa taksamittari nimittäin raksuttaa eteenpäin todella hitaasti, ja moni kuljettaja jopa kieltäytyi ajamasta kovin kauas tämän vuoksi. Ennen taksiin nousemista kannattaa aina varmistaa, että kuljettaja käyttää taksamittaria.
Taksien turvallisuus Manilassa arveluttaa varmasti monia. Lonely Planetin oppaassa varoitettiin ryöstöistä, joiden uhriksi taksikyytiläinen voi Manilassa joutua. Käytimme takseja aina liikkuessamme Manilassa pidemmälle, ja kohdallemme osui vain mukavia kuljettajia, joiden kanssa juttu luisti eikä turvallisuusongelmia ollut. Pidimme kuitenkin aina rinkat selässämme takapenkillä sen varalta, että tulisi äkillinen tarve hypätä ulos taksista. Lisäksi tarkistin taksimatkan aikana puhelimeni offline-kartasta, että meitä viedään oikeaan suuntaan.
Taksin kyydistä ihmeteltiin yleensä lähinnä liikenneruuhkaa. Lentokentälle pääsyyn kannattaa varata reilusti aikaa mistä tahansa puolelta Manilaa. Eräänä aamuna pysäyttelimme Quezon cityssä kourallisen takseja, ennen kuin löytyi kuljettaja, joka suostui ajamaan meidät ruuhkan läpi lentoasemalle toiselle puolelle kaupunkia. Matka kesti yli tunnin.
4. Pidemmille matkoille bussi ja minivan
Filippiineiltä löytyy busseja ilmastoinnilla ja ilman. Monen mielestä ilmastoimattomat bussit, joissa ikkunoita pidetään auki, ovat mukavampia kuin jääkylmiksi ilmastoidut autot. Meidän mielestä ilmastoiduissa busseissa oli ihan ok matkustaa, kunhan ei asettunut suoraan jääkylmää ilmaa suoltavan puhaltimen alle. Muilta osin bussi on bussi siinä missä Suomessakin – kunto ja penkkien mukavuus eivät tietenkään ole samaa luokkaa, mutta tuskin kukaan sellaista odottaakaan. Bussilla matkustaminen on edullista, esimerkiksi matkasta Alabang-Batangas (n. 80 km) maksoimme 137 PHP eli 3 euroa.
Minivan vastaa Suomen tilataksia. Minivanit kulkevat monilla etapeilla samaa reittiä kuin bussitkin, mutta esimerkiksi Legazpista Donsoliin minivan kulki bussia lyhyempää ja nopeampaa reittiä. Reppureissaaja joutui maksamaan minivanissa oman paikan rinkalle – me mahdutimme kaksi rinkkaamme yhdelle istuimelle ja maksoimme yhteensä kolmesta istuimesta. Matka Legazpi-Donsol (n. 45 km) maksoi 80 PHP eli 1,7 euroa / istuin.
5. Merellä lautalla ja bangka-veneellä
Vaikka Filippiineillä usein lennetään saarten väliset, pidemmät välimatkat, myös lautat kulkevat useimpien saarien välejä. Meidän ainut lauttamatkamme oli Luzonilta Mindorolle ja takaisin. Lyhyempiä merimatkoja ja esimerkiksi valaidenkatseluretkiä tehdään Kaakkois-Aasialle tyypillisellä bangka-veneellä. Bangka-venetaksia käytimme siirtyessämme Pandan-saaren resorttiin.
36 Kommentit
Jeepneyt taitavat kyllä tämän perusteella olla hienoimpia julkisia, joita olen ikinä nähnyt! Haluan ehdottomasti joskus tuollaisen kyytiin! 😀
Jeepneyt on kyllä ihan mahtavia, ja monta hulvatonta koristelua jäi kuvaamatta kun niitä tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa. Ehdottomasti kannattaa mennä kyytiin jos joskus menet Filippiineille!
Ihanan värikkäitä kaupunkikuvia, jeepneyn kyytiin haluan myös minä! 🙂
Kiitos! Sinne vaan, ajelemaan 🙂
Eihän noita nähdessään voi kuin hymyillä 🙂
Sanopa muuta! Hymy huulilla tuolla kyllä sai kävellä kaduilla koko ajan, kun vastaan tulee mitä mielikuvituksellisimmin koristeltuja kulkupelejä.
No vau!!:D nää saa hymyn totisesti huulille. Niin ihanan aasialaista, rakastan tuollapäin maailmaa tuote väreillä leikittelyä ja sitä ettei kaikkiea oteta vakavasti. tehdään autoistakin mielenkiintoisia!
Kiitos! Niin saavat. Ihan mahtava elämänasenne, että noinkin arkisilla asioilla kun autoilla voi leikitellä, ja hyvä mielihän siitä kaikille tulee 🙂
Mitä kuvia! Ihanat värit ja vauhti välittyi tänne saakka 🙂 En ole koskaan moisen jeepneyn kyydissä ollut mutta olisipa mahtava kokemus!
Kiitos! Kyydissä oleminen pienessä tilassa ison rinkan kanssa oli kieltämättä ihan oma lukunsa, mutta ulkopuolelta ihastelukin riitti aika pitkälle 🙂
Whoooooa mitä menopelejä. Mieti kun tollaiset suhailis täällä Suomessakin niin olis monella vanhemmalla ihmisellä sydäri taattu!
Niin, taidetaan olla vähän liiankin tottuneita hillitympään menoon. Sitähän voisi kokeilla mitä tapahtuu, jos maalaisi autonsa noin? 🙂
On siinä menopeliä poikineen.. Nuo Jeepneyt nousi ihan suosikeiksi.. 🙂
Eihän niistä voi olla tykkäämättä 🙂
Ihan mahtavia nämä kuvat, niihin voisi jokaiseen vaan uppoutua ihmettelemään! Myös mielenkiintoisia menopelejä tuolla päin maailmaa 😀
Kiitos! Olisin kyllä voinut viettää päivätolkulla aikaa kadunkulmassa ja ihmetellä ja kuvailla vaan, mitä kaikkea nurkan takaa ilmestyy 🙂
Ihanan värikkäitä kuvia 🙂 On siinä jos jonkinnäköistä menopeliä.
Kiitos 🙂
Kiitos kattavasta esittelystä, on varmasti avuksi, jos tuonne päin eksytään! Ja on ne vaan hienoja nuo väreillä tuunatut autot, ne voisivat levitä Aasiasta ja Lattareista muuallekin. Tosin ilman äänitehosteita 😉
Itseäni nauratti (ja vähän kauhistuttikin) Kolumbian Cartagenassa taksikuskien autojen koristelut. Olivat siis tunkeneet auton sisäpuolelta ihan täyteen kaikenlaista: kojelaudalla iso pehmolelukokoelma, katosta roikkui ristejä, rukousnauhoja ym. ja mä vaan ihmettelin, että miten ne näkee ollenkaan ulos…
Kiitos Mirje! Nämä oli itse asiassa yllättävän hiljaisia, tai no perjantai-iltana suhahti välillä ohi joku discomusajeepney, mutta esimerkiksi tööttäilyä ja sellaista metelöintiä ei ollut hirveästi ainakaan edelliseen Aasian matkakohteeseeni Vietnamiin verrattuna. Suomeen verrattuna meno oli tietenkin kyllä äänekästä. Apua, Cartagenan taksit kuulostaa vähintään yhtä hulvattomilta 😀
No nyt on värikästä! Ajatella, jos olisi näin värikästä täällä Euroopassakin. Olisi katukuva hieman erinäköinen 🙂
Sanopa muuta! Suomessa kun ollaan vielä ihan erityisesti kunnostauduttu pitämään kaikki katukuvassa hillittynä, niin voisi leuka loksahtaa auki jos tuollainen ajaisi vastaan 🙂
Minäkin haluan Filippiineille, ajelemaan jeepneyllä! 🙂
Sinne vaan, suosittelen kyllä lämpimästi! 🙂
Kiva postaus, Jeepneyt on niin cool! 😉 Noita kuvatessa menisi helposti yksi lomapäivä…
Blogissa oli mainittu yksi juttu mikä on kyllä matkailussa itsellä to3 -asioita eli puhelimeen etukäteen ladatut kartat. Ilman niitä vaikeutuisi monen asian etsiminen ja paikallistaminen maailmalla eli ainakin Nokian Here-mapsit toimii offline-tilassa enemmän kuin hyvin!
Kiitos, Rami! Noita olisin jaksanut katsella ja kuvata vaikka useammankin päivän 🙂 Lumialaisena olen itsekin tykästynyt Here mapsiin viimeisen päälle, ja olivat käytössä tuollakin reissussa. En enää käsitä, miten joskus pärjäsin ilman!
Oliskohan suomalaisilla bussimatkustajilla hymy vähän herkemmässä, jos meidän bussit olis tollasia jeepney-tyylisiä =D.
Varmasti olisi 🙂 Jos ei ihan mitään näin villiä maalattaisikaan, niin kyllähän meilläkin voisi vähän enemmän irrotella (muullakin kun kaupallisilla mainoksilla)!
Niin tuttuja liikennevälineitä!
Pari-kolme vuotta sitten vietettiin Filippiineillä 5 viikkoa, ja samat välineet tulivat hyvinkin tutuiksi. Ei tosin käytetty näistä suinkaan kaikkia ja täytyy sanoa että teiden kunto oli sen verta huono etenkin Palawanilla, että olisi muutenkin ollut menopeleissä vähän toivomisen varaa. Hengissä onneksi selvittii silti. Ja maahan on mitä hienoin!
Kiva että näyttää tutulta 🙂 Filippiinit kun on niin hieno maa, että heti palattuani aloin itse jo suunnitella seuraavaa reissua sinne! Minä onnistuin kulkemaan pääosin ihan kohtuullisen kuntoisia teitä, joskin en tiedä vaikuttiko siihen se, etten odottanut teiden kunnolta kauheasti.
No vau<3. En minä edes tiennyt mistään jeepneystä. Ihania värejä. Kelpais mullekin tuollainen kyyti :). Kuvaamiseksi se menisi kyllä kun tollaisia katukuvasta bongailisin :D.
Kiitos Mirka! Sanoppa muuta, olisin voinut viettää päivätolkulla aikaa vaan ihmettelemässä, kuvaamassa ja hymyilemässä näille menopeleille 🙂
Siis nuo Jeepneyt en kestä miten huippuja! 😀
Eikös olekin 😀
Hihh… Hauskoja muistoja tuli näistä kulkupeleistä 😉 Banka-veneestä ei olekaan niin mukavia muistoja – 8 tuntia siinä on meinaan aika pitkä aika… Jeepney sen sijaan näytti tosi coolilta ja sitä en olekana kokenut vielä!
Oho, no kahdeksan tuntia on kyllä aika paljon! Tuli kyllä itsellänikin vietettyä vähintään sen verran, kun bongailtiin valashaita Donsolissa oikein pitkän kaavan mukaan. Ei tehnyt veneeseen mieli ihan heti 🙂