Filippiinien riemuvärikkäät kulkuneuvot

Filippiinien sisäisten lentojen lisäksi ehdimme testata jos jonkinmoista maalla ja merellä liikkuvaa kulkuneuvoa reissumme aikana. Tässä niistä yleisimmät, joihin ei voi olla törmäämättä. Suosittelen Filippineillä reissaavaa kokeilemaan näistä mahdollisimman montaa! Muun hauskan lisäksi kulkuvälineissä tulee keskusteltua kuljettajan kanssa jolloin paikallistuntemus kasvaa, ja kuljettajat kertoivat ainakin  meille naismatkustajille välillä niin hulvattomia juttuja, ettei heidän huumorintajusta voinut olla tykkäämättä.

1. Jeepney

Värikkäät, uskonnollisilla kuvilla ja toiveikkailla lauseilla kyllästetyt jeepneyt ovat Filippiinien epävirallinen kansallissymboli. Lonely Planetin Filippiinit-opas kuvaa osuvasti tämän kulkuneuvon ja filippiiniläisen elämänasenteen yhtäläisyyttä: kuten jeepney on kasa jätemetallia ylpeästi ja koreillen, filippiiniläisetkin usein kuittaavat elämän tylsät puolet naurulla ja silmäniskulla.

Ensimmäiset jeepneyt rakennettiin armeijajeepeistä, jotka amerikkalaiset jättivät Filippiineille toisen maailmansodan jälkeen. Pitkänmallisen jeepin etupenkillä on tilaa kuljettajan lisäksi kahdelle, ja perästä auki olevassa takaosassa on kaksi pitkittäistä penkkiä, joilla mahtuu filippiiniläisen tiivisti istumaan muutama kymmenen matkustajaa. Etsimme aluksi kuumeisesti jeepneyjen pysäkkiä, mutta pian selvisi, että ne pysähtyvät ihan missä vain. Eikä pysähtymistä välttämättä edes tarvita, kun matkustajat hyppäävät kyytiin ja pois vauhdissa. Maksu (alkaen 8 PHP eli 17 senttiä) lähetetään kuljettajalle vaunun perältä muiden matkustajien kautta. Matkustimme jeepneyllä vain lyhyempiä, kaupunkien sisäisiä matkoja. Jos kantti kestää körötellä ahtaissa tiloissa pidempään, näillä on mahdollista kulkea myös kaupunkien välillä. Vaunujen koristeluun todella kiteytyy aikamoista mielikuvitusta ja huumorintajua, vai mitäs sanotte?

2. Tricycle

Tämä kaupunkien sisäisten matkojen taittamiseen sopiva kulkuneuvo on Filippiinien versio muun Kaakkois-Aasian tuktukeista ja moottoroiduista rikshoista. Tricycle on sivuvaunulla tuunattu mopo, johon mahtuu todistettavasti kuljettajan lisäksi ainakin neljä ihmistä matkatavaroineen. Näidenkään kulkuneuvojen koristelussa ei oltu säästelty mielikuvitusta  – jos Suomessa autoja tuunataan karvanopilla ja wunderbaumeilla, tricycleissä oli uskonnollisia patsaita, pehmoleluja ja my little ponyja. Olisikohan niin, että kulkuvälineissä filippiiniläismiehet pääsevät oikein kunnolla toteuttamaan sisustusmieltymyksiään? Tricycle-kyydin hinta vaihteli paljon, eivätkä joidekin koppien sisään teipatut hinnastot pitäneet meidän kohdalla koskaan paikkaansa. Maksoimme kahdestaan lyhemmistä matkoista yleensä 40-100 PHP eli 80 sentistä ylöspäin. Päiväretkestä, jossa kuljettaja joutui odottelemaan muutamia tunteja, makosimme 500 PHP eli 10 euroa.

Tricyclen kyytiin pakataan neljän ihmisen matkatavaroita

3. Taksi Manilassa

Taksia käytimme vain Manilassa, jossa niitä tuli vastaamme kolmenlaisia. Lentokentältä ulos astuva matkustaja saa todennäköisesti ensimmäisen kyytitarjouksen todella kalliilta valkoisilta takseilta, joilta saa kyydin jonottamatta, mutta lyhyempikin matka maksaa n. 30 euroa. Seuraavaksi halvin vaihtoehto on jonottaa keltaiseen lentokenttätaksiin. Aikaa saattaa mennä helposti ainakin puolisen tuntia, mutta matkan hinta tippuu alle puoleen. Maksoimme matkasta keltaisella taksilla lentokentältä Manilan keskustaan alle kymmenen euroa.

Tavallisen taksin voi napata kaudulta itse tai vaikkapa hotellityöntekijän avustuksella. Nämä taksit saavat jättää matkustajia lentokentälle, mutta eivät ottaa sieltä kyytiin. Ensimmäisellä kerralla turvauduimme poliisin apuun taksin etsinnässä kadulta ja eipä kannattanut, sillä kyydistä pyydettiin etukäteen sovittua hintaa. Hinta oli kaksinkertainen siihen nähden, minkä maksoimme taksamittarin mukaan itse pysäyttämällemme taksikuskille sen jälkeen, kun olimme kieltäytyneet poliisisedän tarjouksesta. Oikea aloitushinta taksille on 40 PHP, ja Manilan sisäisten matkojen hinnaksi tuli meille useimmiten 100-250 PHP eli 2-5 euroa. Ruuhkaisina aikoina kuljettaja saattoi haluta sopia etukäteen 50-100 PHP:n tipistä, jonka maksoimme rehellisille kuljettajille ihan mielellämme. Manilan ikuisessa ruuhkassa paikallaan odottaessa taksamittari nimittäin raksuttaa eteenpäin todella hitaasti, ja moni kuljettaja jopa kieltäytyi ajamasta kovin kauas tämän vuoksi. Ennen taksiin nousemista kannattaa aina varmistaa, että kuljettaja käyttää taksamittaria.

Taksien turvallisuus Manilassa arveluttaa varmasti monia. Lonely Planetin oppaassa varoitettiin ryöstöistä, joiden uhriksi taksikyytiläinen voi Manilassa joutua. Käytimme takseja aina liikkuessamme Manilassa pidemmälle, ja kohdallemme osui vain mukavia kuljettajia, joiden kanssa juttu luisti eikä turvallisuusongelmia ollut. Pidimme kuitenkin aina rinkat selässämme takapenkillä sen varalta, että tulisi äkillinen tarve hypätä ulos taksista. Lisäksi tarkistin taksimatkan aikana puhelimeni offline-kartasta, että meitä viedään oikeaan suuntaan.

Taksin kyydistä ihmeteltiin yleensä lähinnä liikenneruuhkaa. Lentokentälle pääsyyn kannattaa varata reilusti aikaa mistä tahansa puolelta Manilaa. Eräänä aamuna pysäyttelimme Quezon cityssä kourallisen takseja, ennen kuin löytyi kuljettaja, joka suostui ajamaan meidät ruuhkan läpi lentoasemalle toiselle puolelle kaupunkia. Matka kesti yli tunnin.

4. Pidemmille matkoille bussi ja minivan

Filippiineiltä löytyy busseja ilmastoinnilla ja ilman. Monen mielestä ilmastoimattomat bussit, joissa ikkunoita pidetään auki, ovat mukavampia kuin jääkylmiksi ilmastoidut autot. Meidän mielestä ilmastoiduissa busseissa oli ihan ok matkustaa, kunhan ei asettunut suoraan jääkylmää ilmaa suoltavan puhaltimen alle. Muilta osin bussi on bussi siinä missä Suomessakin – kunto ja penkkien mukavuus eivät tietenkään ole samaa luokkaa, mutta tuskin kukaan sellaista odottaakaan. Bussilla matkustaminen on edullista, esimerkiksi matkasta Alabang-Batangas (n. 80 km) maksoimme 137 PHP eli 3 euroa.

Minivan vastaa Suomen tilataksia. Minivanit kulkevat monilla etapeilla samaa reittiä kuin bussitkin, mutta esimerkiksi Legazpista Donsoliin minivan kulki bussia lyhyempää ja nopeampaa reittiä. Reppureissaaja joutui maksamaan minivanissa oman paikan rinkalle – me mahdutimme kaksi rinkkaamme yhdelle istuimelle ja maksoimme yhteensä kolmesta istuimesta. Matka Legazpi-Donsol (n. 45 km) maksoi 80 PHP eli 1,7 euroa / istuin.

5. Merellä lautalla ja bangka-veneellä

Vaikka Filippiineillä usein lennetään saarten väliset, pidemmät välimatkat, myös lautat kulkevat useimpien saarien välejä. Meidän ainut lauttamatkamme oli Luzonilta Mindorolle ja takaisin. Lyhyempiä merimatkoja ja esimerkiksi valaidenkatseluretkiä tehdään Kaakkois-Aasialle tyypillisellä bangka-veneellä. Bangka-venetaksia käytimme siirtyessämme Pandan-saaren resorttiin.