Päijänteen maisemareitti Vääksystä Pulkkilanharjun, Sysmän ja Luhangan kautta Korpilahdelle voitti viime kesänä erään äänestyksen Suomen kauneimmasta autoilureitistä. Kyseinen teitä 314, 612 ja 610 kulkeva reitti sopii hyvin myös pyöräilyyn. Jos kotimaan pyöräretkeily kiinnostaa, tässä on loistava reittivalinta muutaman päivän mittaiselle kesäiselle retkelle! Reitin eteläosa on helppoa ja tasaista maastoa, mutta pohjoispäässä kannattaa varautua polkemaan vähän mäkisempää tietä. Korpilahden eteläpuolella Vaarunvuoren kohdalla pääsee nousemaan pidemmän ylämäen 120 metrin korkeuteen Päijänteen vedenpinnasta – tästäkin mäestä olen kuitenkin selvinnyt vanhalla työmatkapyörälläni, joten sen ei ole syytä antaa olla upean retken esteenä! Reitti kulkee sympaattisten ja kesän mökkeilykautena eloisien kirkonkylien läpi. Mieleeni jäi Vaarunvuoren pitkän nousun lisäksi erityisesti sateisella säällä ylittämämme Suomen kolmanneksi pisimmän sillan titteliä kantava Kärkisten silta sekä Luhangan vanha puukirkko. Kahvilla kannattaa poiketa ainakin Sysmässä Lintan kammarissa, sekä Vääksyssä Kanavan Helmessä, jossa voi kahvittelun lomassa ihmetellä kanavan kautta kulkevia laivoja.
Reitin eteläpäähän eli Asikkalan kunnan kauppakeskustaan Vääksyyn pääsee esimerkiksi matkustamalla junalla Lahteen ja aloittamalla retken jo sieltä. Annan tosin risuja pyörätiesuunnittelulle Lahden ja Vääksyn 25 kilometrin mittaisella välimatkalla. Opasteita ei ole, ja pyöräilijä joutuu polkemaan osan matkasta vilkasliikenteisen tien pientareella. Ajoittain pyöräilijälle on tarjolla myös töyssyinen hiekkatie, jota en ole koskaan välittänyt edes kokeilla. Näistä syistä Lahti-Vääksy -väli ei ehkä ole kaikista mukavin pyöräilyosuus, mutta sen pystyy hyvin polkemaan, sillä rekkaliikenne kulkee pääosin nelostietä Heinolan kautta. Vääksyyn pääsee myös bussilla. Korpilahdelta reitin pohjoispään yhdistää julkisiin tietenkin bussi sekä 30 kilometrin päässä oleva Jyväskylän rautatieasema. Korpilahden ja Jyväskylän välisistä teistä minulla ei ole kokemuksia.
Olen polkenut koko maisemareitin Päijänteen ympäriajoretkellä kesällä 2013, ja palannut useamman kerran sen eteläisimmälle osuudelle pyöräillessäni Lahdesta tai Helsingistä maalle Sysmään viikonlopun viettoon. Viikonloppuna oli vuoden ensimmäisen maisemapyöräretken vuoro, kun polkaisimme siskoni kanssa maalle tällä kertaa Lahdesta. Sen lisäksi, että tykkään polkea tuota väliä kesäisin, löin äskettäin vetoa 4000 pyöräilykilometrin ylittymisestä syyskuun puoliväliin mennessä. Katsotaan miten tavoitteen kanssa käy, eli pitäkäähän peukkuja! Vääksyn ja Sysmän välillä ehdottomasti kauneinta on Päijänteen kansallispuistoalue, Pulkkilanharju. Järvimaisemilla kyllästetty tieosuus on upea autostakin katseltuna, mutta pyöräillen siitä pääsee nauttimaan oikein ajan kanssa. Kansallispuiston pohjoisimmalle sillalle eli Käkisalmen sillalle tehtiin viime talvena remonttia, joka valmistui onneksi hyvissä ajoin ennen pyöräretkeilykauden alkua.
Loistavana taukopaikkana toimii esimerkiksi varsinaisen harjun pohjoispäässä olevan kesäravintola Reimarin parkkipaikka, josta kelpaa katsella kaunista näkymää Päijänteelle vaikkapa jäätelöä syöden. Karisalmen sillan pohjoispuolella taas on taukopaikka ja kesäisin avoinna oleva kioski. Taukopaikalta lähtee myös helppo, reilun neljän kilometrin mittainen Pulkkilanharjun luontopolku. Pulkkilanharju on parhaimmillaan keskikesällä, kun järvimaisemaa kehystävät vihreät koivumetsät. Nyt toukokuussa maisema oli vielä vähän paljas.
Pulkkilanharjulla osa kevyenliikenteenväylästä on täyden kympin arvoista asfalttiteitä. Varsinaisen harjun pohjoispuolella se on kuitenkin hiekkapohjaista ja niin pehmeää, ettei siitä ole nopeasti etenevälle retkeilijälle paljonkaan iloa. Liikennettä on yleensä kuitenkin sen verran vähän, että autotiellä voi mainiosti polkea. Ihmettelin vähäsen myös helmikuussa päättyneen remontin myötä syntynyttä Käkisalmen sillan puista kevyenliikenteenväylää – kyseessä on toki lyhyt silta, mutta miksi rakentaa pyörätie materiaalista, joka on sateella vaarallisen liukas?
Yllä kuvissa Karisalmen silta
Jos suunnittelet Päijänteen ympäriajoa, kannattaa vesistön länsipuolella välttää tietä numero 24. Tiellä nimittäin kulkee paljon raskasta liikennettä ja pientareet ovat olemattomat. Sen sijaan suosittelen valitsemaan pienempiä teitä, joita on merkitty esimerkiksi Päijänteen alueen pyöräilykarttaan. Ne tarjoavat rauhallista menoa sekä kauniita ja idyllisiä maalaismaisemia.
Minut pyydettiin aiemmin keväällä mukaan kirjoittamaan uuteen pyöräilyaiheiseen verkkolehteen, Poljentoon. Lehden sivu julkaistiin eilen, ja siellä on kaikenlaista monipuolista pyöräilyyn liittyvää. Sivu päivittyy viikoittain, eli käykää ihmeessä kurkkaamassa lehteä, jos pyöräilyjutut kiinnostavat!
Haavematkojen mukana voit pysyä seuraamalla blogia esimerkiksi facebookissa.
9 Kommentit
Jos mhdollisuus tulisi eteen, lähtisin ehdottomasti vastaavanlaiselle reissulle, upeita kesämaisemia! 🙂 Nimesin sun blogille Liebster Awardin ja sarjan kysymyksiä http://www.liikkeella.com/blog/2015/5/6/liebster-award 🙂
Kiitos, Sofia! Kiitos awardista, tutustun siihen tarkemmin, kunhan palailen seuraavalta reissulta, joka alkaakin jo huomenna 🙂
En kestä miten kesäistä siellä on vielä! Täällä vasta haaveillaan pyöräilykeleistä, vielä on niin hyytävää, ettei uskalla ajatellakaan.
Niin ja mullakin on blogissa sulle haaste, käyhän kurkkaamassa 🙂
Kyllähän sitä talven jälkeen aina kaipailee lämpimiä kesäpyöräilysäitä… Ihan yllättäen tuli kyllä hiirenkorvatkin koivuihin Etelä-Suomeen – toivottavasti äkkiä sinne Lappiinkin! Kiitos haasteesta, tutustun tarkemmin heti kun ehdin 🙂
Vautsivau! Mulla on takana vasta yksi pidempi pyöräretki Portugalissa, mutta lisää olisi saatava, ja mieluusti myös Suomen maisemissa! Ensialkuun pitäisi vaan hankkia siihen sopiva pyörä, sillä tuolla vaihteettomalla mummiksella ei kovin kauas viitsi lähteä. Onneksi niitä voi löytää halvallakin. 🙂
Kiitos kivasta blogista, olen jo jonkun aikaa sitä seuraillut, mutta tämä taitaa olla eka kerta kun uskaltaudun kommentoimaan!
Kiitos kivasta kommentista, kiva kun uskaltauduit kommentoimaan! 🙂 Se on totta, että edullisestikin voi saada ihan hyvän retkeilyyn sopivan pyörän, eikä viikon tai parinkaan mittaisella reissulla tarvitse välttämättä olla tavallista vaihdepyörää ihmeellisempi kulkupeli, kunhan sillä on mukava ajaa. Portugal kuulostaa aivan ihanalta pyöräretkikohteelta, haluaisin itsekin sinne vielä joskus pyöräilemään 🙂
Ihana kun kävit kommentoimassa blogiin niin muistin tulla taas kurkkaamaan tänne! 🙂 Me meinattiin ajaa juhannuksen vietosta kotiinpäin juuri tuon Päijänteen maisemareitin kautta, mutta jätettiin väliin kun oli niin sateinen päivä. Pitää kyllä ihan ehdottomasti joku kerta tehdä matkaa tuota kautta. Näyttää tosi kauniilta kevään karuudessakin!
Kiva, että piipahdit täällä blogissa, Maarit! Ehdottomasti kannattaa joskus ajaa siitä, tuota reittiä olisin itsekin äänestänyt Suomen kauneimmaksi. Toisaalta ehkä olisin siihen vähän jäävi, kun se on ollut niin pitkään mun kotitie etelästä tullessa 🙂
Olipas kiva kirjoitus! Miten nyt vasta tämän pongasin. Maaliskuun auringonpaisteisen päivän iltaan sopii mukavasti katsella kesäisiä maisemia niin kovasti tutun reitin varrelta. On etu asua Suomen kauneimman reitin varrella. 🙂