Pallontallaajat.net
Valikko

Valashairetkellä Donsolissa

Filippiinien Kaakkois-Luzonin Donsol on tunnettu valashaikeskuksena, jonne matkailijat tulevat Donsolin lahdella uivien valashaiden vuoksi. Donsol ei kuulunut meidän alkuperäisiin matkasuunnitelmiimme, mutta hylättyämme suunnitelman Pohjois-Luzonin riisiterasseista vaikean saavutettavuuden ja kylmän sääennusteen vuoksi, etsimme ensimmäiseksi edulliset lennot Donsolin lähelle Legazpiin. Uudeksi matkasuunnitelmaksemme muodostui valashaiden bongailu sekä tulivuori Mayonin valloittaminen. Valashaiden kanssa uiminen oli ehkä yksi mieleenpainuvimmista matkakokemuksistani koskaan, mutta retkien toteutustapa jätti jälkeensä paljon kysymyksiä, joihin en yrityksistäni huolimatta saanut vastauksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valashai on maailman suurin kala

Valashai ei nimestään huolimatta ole sukua valaille, vaan se on suurin hailaji ja samalla maailman suurin kala. Muista suurista haikaloista poiketen se siivilöi vedestä ravinnokseen planktonia, kun vesi virtaa hain uidessa sen jopa 1,5 metriä leveään suuhun. Valashait elävät ja liikkuvat yksin, mutta niitä kerääntyy ravinnon perässä samoille, planktonrikkaille vesille. Valashai voi olla 12 metriä pitkä ja painaa 11 tonnia. (viite)

Donsol elää valashaiturismilla

Pieneen Donsolin kylään tullaan lähinnä valashaiden vuoksi. Kylä on ylpeä paikastaan useassa Filippiinien TOP 10 -kohdelistauksessa. Mukavan lisän kylälle antavat iltaisin joelle tehtävät tulikärpästen katseluretket – ihmeellisiä nekin, mutteivät sentään yhtä tunnettuja kuin valashait. Valashaiden paras katselusesonki on maalis-huhtikuussa, jolloin Donsolin lahdella ajelee kerrallaan jopa 30 bangka-venettä pullollaan haibongareita. Kaikki valashairetket tehdään lahden rannassa sijaitsevasta sukelluskeskuksesta.

Valashaita, kuten muitakin hailajeja, pyydetään niiden evien vuoksi. Itse lihaa ei välttämättä edes käytetä – Donsolin satamassa paikalliset kuvailivat valashain lihaa rasvaiseksi ja helposti pilaantuvaksi. Donsolissakin on aiemmin pyydetty valashaita, mutta nykyisin se on laitonta. Valashaihin liittyvä turismi nähdään haineväkeittoa arvokkaampana.

Viime vuosina valashaiden määrä on vähentynyt Donsolin lahdella. Jututimme lahden rannassa paikallista poikaa, jonka mukaan valashaita salametsästetään ulkomaille – ei Donsolin lahdella, mutta muilla vesialueilla, joilla ne liikkuvat. Lisäksi hän epäili haiden pelästyvän lahdella ajelevia, suuria veneryhmiä, ja pysyttelevän niiden vuoksi syvemmällä. Myös ilmastonmuutoksen aiheuttamia merivirtojen sekä veden lämpötilojen muutoksia arveltiin syyksi valashaiden katoamiselle. Teorioita on monia, mutta kukaan ei tiedä varmasti, mistä valashaiden väheneminen johtuu.

Valashairetkille on tehty säännöt yhdessä WWF:n kanssa

Ennen veneretkelle pääsyä meille näytettiin sukelluskeskuksella video valashairetkellä noudatettavista säännöistä. Säännöt on tehty yhteistyössä Donsolin WWF:n kanssa, ja WWF monitoroi toimintaa Donsolin lahdella. Videon mukaan lahdella on korkeintaan 30 laivaa kerrallaan, ja jokaisessa kuusi matkustajaa, mikä pitikin meidän vieralumme aikana paikkansa. Lisäksi videolla kerrottiin, että yhden valashain luo saavat hypätä kerrallaan vain yhden veneen kuusi matkustajaa 10 minuutin ajaksi, jonka jälkeen on seuraavan veneen vuoro. Hain kehoon ja päähän tulee pitää kolmen metrin, ja pyrstöön neljän metrin etäisyys.

Omat kokemukseni valashairetkiltä

Saavumme ensimmäisenä aamuna sukelluskeskukselle. Maksamme rekisteröitymismaksun (300 PHP eli 6 euroa), sekä venemaksun. Venemaksu (3500 PHP eli noin 70 euroa/vene) jaetaan matkustajien kesken, ja matkustajia voi olla veneessä enintään kuusi. Monet tekevät useita valashairetkiä, sillä sukelluskeskuksen työntekijöiden bongausyrityksistä huolimatta valashai ei osu veneen eteen jokaisella kolmen tunnin mittaisella ajelulla. Uusilla retkillä maksetaan ainoastaan venemaksu.

Ohjevideon katselun jälkeen pääsemme ensimmäiselle retkelle. Ajelemme kolme tuntia Donsolin lahdella näkemättä mitään. Teemme samana päivänä vielä toisen retken, ja palaamme tyhjin käsin. Veneessä istuminenkin on ihan kivaa, mutta kuuden tunnin jälkeen se alkaa tuntua vähän puuduttavalta. Sukelluskeskuksen taululle on merkitty muutama valashaihavainto samalle päivälle. Illalla resortissamme nuori matkailijamies kertoo euforisena silmät loistaen uintihetkestään valashain vierellä. Ilmeisesti helmikuussakin on mahdollista bongata valashai, vaikka sesonki ei olekaan vielä alkanut.

Toisena aamuna lähdemme retkelle ilman odotuksia. Tunnin kuluttua alkaa tapahtua. Lahden toisella puolella vene on löytänyt valashain. Muut 15 venettä, meidän bangkamme mukaan lukien, ajavat moottorit päristen paikalle. Tilanne on niin absurdi, etten odota valashain olevan paikalla enää, kun me ehdimme sinne. Oppaamme kehottaa meitä valmistautumaan. Puemme snorkkelit ja räpylät päälle, istumme veneen laidalle. Päästessämme muiden veneiden luo, opas huutaa “jump, jump!!” ja me kaikki hyppäämme veteen. “Look, look!!” opas huutaa seuraavaksi, ja pistän pääni veteen. Valtava valashai ui joidenkin metrien syvyydessä suoraan alitseni. Nähdessäni sen leveän suun pelästyn, ja nostan pääni pinnalle.

Osaan uida kohtuullisen hyvin, mutta ainoat snorklauskokemukseni ovat viikkoa aiemmin Pandan-saaren rauhallisista vesistä. Kokemus ison haikalan katselusta sadan muun snorklaajan potkiessa vettä räpylöillä ympärilläni tuntuu vähän pelottavalta. Valashai löytyy hetken kuluttua uudelleen, ja 15 muun veneellisen kera meidänkin veneseurueemme hyppää taas veteen. Toisella kerralla uskallan katsoa valashaita vähän pidempään. Heikompi uimari tarvitsisi koettelemukseen pelastusliivin – sitä pitäisi tosin osata pyytää veneestä itse. Valashai katoaa pian syvemmälle veteen ja hetki on ohi. Veneessämme mukana oleva aussimies on saanut pohkeeseensa mustelman valashain pyrstöstä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auni onnistui katselemaan haita pidempään, eikä halua enää osallistua kyseenalaisesti vastoin sääntöjä toteutetuille retkille. Minä haluan yrittää uskaltaa katsoa haita vielä kunnolla (kuinka nynny voi ihminen olla?), ja lähden koettamaan onneani neljännelle veneretkelle. On lounasaika, ja meidän veneemme on yksin lahdella. Nyt meitä onnistaakin kunnolla, sillä oppaamme löytää 6-7 -metrisen valashaiuroksen vain meidän neljän hengen seurueemme katseltavaksi. Hyppäämme tunnin-parin aikana ainakin kymmenen kertaa veteen katsomaan haita ja uimaan sen rinnalla. Katselukertoja on niin monia, että välillä jään veneeseen lepäämään ja katselemaan hain vedenpintaan piirtyvää varjoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraamme haita useita kertoja edestä, sivulta ja takaa. Totun räpylöillä uimiseen, ja pysynkin sen rinnalla lyhyitä matkoja. Valashai pysyttelee pinnan tuntumassa pitkään ja sen pyrstön kärki on pinnan yläpuolella. Haluan ajatella, ettei läsnäolomme häiritsisi sitä kovin paljon. Paluumatkalla rantaan kohdallemme osuu vielä toinen valashai, jota katselemme kahdesti. Illalla resortissa silmäni loistavat vähintään yhtä kirkkaasti, kuin miesmatkustajalla edellisenä iltana. Valashaiden kanssa uiminen oli sanoinkuvaamattoman upea kokemus, enkä unohda sitä koskaan.

Donsolin WWF ei halunnut vastata kysymyksiini

Otin jälkikäteen sähköpostitse yhteyttä Donsolin WWF:n työntekijöihin. Kyselin heidän näkemyksiä retkille asetettujen sääntöjen tärkeydestä ja noudattamisesta, mahdollisista syistä valashaiden katoamiselle Donsolin lahdelta, sekä kerroin omista kokemuksistani valashairetkellä. Kahden viikon kuluttua sain sähköpostiini ympäripyöreän vastauksen, jossa kiitettiin yhteydenotosta sekä mahdollisuudesta kehittää valashairetkitoimintaa Donsolin lahdella. Viestissä WWF:n työntekijä lupasi tuoda epäkohdat esille kuukausitapaamisessa Donsolin kylänjohtajan kanssa. Kirjoitin viestiin vastauksen, jossa kysyin vielä selkeämmin WWF:n kantaa retkien toteutustapaan ja arviota siihen, miksi kalat ovat kadonneet lahdelta. En saanut enää vastausta.

Loppumietteitä

Valashairetket ovat tärkeä elinkeino Donsolille, ja valashaiturismin säilyttämiseksi oppaat haluavat antaa mahdollisimman monelle matkailijalle mahdollisuuden nähdä valashai. Valashaisafarit myös kannustavat paikallisia lajin suojeluun, ja on hyvä asia, että hait nähdään arvokkaina elävinä, eikä ainoastaan keittolautasella. Olin todella onnekas sattuessani ainoaan lahdella olleeseen veneeseen, ja saadessani katsella valashaita rauhassa. Aamu- ja iltapäivän veneruuhkassa valashaiden snorklaus sadan muun matkailijan kanssa oli kuitenkin ahdistavaa, eikä haikaan pysytellyt silloin kovin pitkään näkyvillä. Sääntöjen esittäminen matkailijoille tuntui naurettavalta, koska monia niistä ei noudatettu retkien järjestäjän puolelta. Harmittaa, etten saanut WWF:ltä tarkempia vastauksia kysymyksiini. En oikeastaan osaa sanoa, suosittelisinko Donsolin valashairetkiä vai en. Ehkä kirjoitukseni auttaa teitä mahdollisesti Filippiineille matkustavia lukijoitani päättämään itse, haluatteko mennä.

 

Valashaikuvat otti kamerallani oppaamme, BIO Gerry M. Lagvilles Donsolin sukelluskeskukselta. Yritin kuvata valashaita itse, mutta uima- ja snorkaustaitoni eivät riittäneet sen vauhdissa pysymiseen. Auni otti kuvan minusta, ja muut kuvat ovat omiani.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

50 Kommentit

  • Vastaa Jenna 24.5.2015 12:19

    Upea kokemus takuulla! Tyhmää, että on laadittu säännöt, joita ei kuitenkaan noudateta.

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:08

      Upeaa se kyllä oli! Jäi silti aikamoisen ristiriitaiset tuntemukset juuri noiden sääntöjen takia, enkä vieläkään oikein tiedä, mitä koko jutusta ajattelen.

  • Vastaa Meri / Syö Matkusta Rakasta 24.5.2015 12:27

    Ehdinkin lukea tän jo vähän aamuisemmalla. Harmittava toi WWF:n homma… Itse en kyllä varmaan uskaltaisi mennä noiden kanssa uimaan, mun kohdalle osuis kuitenki just se yksi häiriintynyt lihansyöjäyksilö 😀

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:10

      Heh, onneksi mulle ei tullut tuollainen ajatus mieleen siellä vedessä, olisin voinut joutua vieläkin isompaan paniikkiin hain nähtyäni 😀

  • Vastaa Erja/ Andalusian auringossa- blogi 24.5.2015 12:38

    huikeaa! Itse olen sukeltanut haiden seassa Israelissa. Vahingossa, tosin… 😉

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:11

      Oho, miten siinä niin kävi, vai eikö sinulle kerrottu? 🙂 Sukeltaminen olisikin hieno homma vielä joskus. Ehkä ensin kuitenkin vielä pari reissua snorklausta jotta näkisi, tekeekö oikeasti mieli syvemmälle.

  • Vastaa Anna Koskela 24.5.2015 12:43

    Bongasin uutisen, että vuonna 2012 kaikuluotaintutkimukset paljastivat, että valashait saapuivat alueelle, mutta pysyttelivät jo silloin normaalia syvemmällä

    On tutkittu, että normaalisti valashait ruokailevat pinnan tuntumassa puoli tuntia kerrallaan. Paikoissa, missä on paljon turisteja, valashait yleensä sukeltavat syvemmälle kymmenen, viidentoista minuutin jälkeen.

    On turha kuvitella että Filippiineillä jotkut WWF:n säännöt estäisivät järjestäjiä rikkomasta niitä. Tärkeintä on tyytyväinen turisti.

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:13

      Jos turistiveneet on oikeasti syy valaiden pysyttelemiseen piilossa, taitaa tosiaan osua retkijärjestäjien omaan nilkkaan tämä turistien miellyttäminen. Iltapäivänä jolloin me olimme lahdella, WWF:n työntekijä oli mukana jossakin veneessä. Heilläkin taitaa tässä tapauksessa painaa eläinten hyvinvoinnin lisäksi paikallisen elinkeinon säilyttäminen. Toivoisi vain, että molemmat voisi toteutua jollakin kestävällä tavalla.

  • Vastaa Jepa / Unelmatrippi 24.5.2015 12:44

    Mielenkiintoinen ja vähän hämmentävä kokemus sinulla. En osaa ottaa kantaa noiden retkien hyvyyteen tai huonouteen. On varmaan mahdollista, että hait ovat vähentyneet muista syistä kuin ihmisestä johtuvista – ja on mahdollista, että väheneminen johtuu nimenomaan ihmisten toiminnasta. Olisi ollut hienoa, että WWF olisi vastannut toiseenkin tiedusteluusi, jotta olisit saanut tilanteesta heidän kauttaan paremman kuvan.

    Uskon, että aloittelijana snorklaaminen hirveässä ryysiksessä ei varmasti ollut mukava kokemus, kun ei se sitä kokeneemmallekaan olisi. Itse olen käynyt monilla snorklausretkillä Thaimaassa, mutta olen yrittänyt valita sellaisia retkiä, joilla ei tungettaisi kaikkien muiden kanssa samaan paikkaan snorklaamaan. Joskus on onnistunut, joskus ei. Snorklaaminen on joka tapauksessa minusta ihan huippua puuhaa ja parhaimmillaan rauhallisissa vesissä, rauhallisella seudulla. Vaikkei mitään valashaita tai muita “hittieläimiä” näkyisikään, on veden alla usein kaikenlaista kiinnostavaa nähtävää.

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:18

      Oli tosiaan harmillista, ettei WWF halunnut ottaa tarkemmin kantaa siihen, onko sääntöjen noudattamatta jättämisellä merkitystä valashaille tai niiden näyttäytymiselle lahdella. Epäilen että on, mutta koska en ole alan asiantuntija, olisin halunnut kuulla asiasta enemmän sellaiselta joka siitä tietää. Jäi sellainen kuva, että he suhtautuvat aika varovaisesti tällaisiin kyselyihin, ja haluavat omalta osaltaan säilyttää Donsolin valashaiturismin, mikä on tietysti hyvä asia. Toivoisi vain, että se tehdään eläintenkin ehdoilla.

      Snorklaaminen on minustakin ihan parasta! Olin viikkoa aiemmin kokeillut sitä ensimmäisen kerran (onneksi, muuten siitä ei olisi tullut Donsolissa mitään), ja ihastunut kaikenlaisiin pienempiinkin vedeneläviin. Pelkät korallitkin oli ensikertalaisille jo äärettömän mielenkiintoisia.

  • Vastaa Lotta Watia | Unagidon 24.5.2015 13:20

    Hyvä ja kattava postaus! Aika sitkeesti jaksoit veneretkillä käydä. En tiedä, uskaltaisinko itse polskia valashain kanssa. Meri on itsessäänkin jo pelottava! 8D

    Mut ikävää, että vaikka säännöt kerrottiin, niitä ei noudatettu. :-/

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:22

      Meri on kyllä pelottava ja sen pinnan alla kaikenlaista hienoa ja pelottavaa. Seurueestamme joku oli nähnyt yhdellä valashaisnorklauksellamme pinnan alla valkoisen merkikäärmeen tai vastaavan, onneksi en nähnyt sitä itse kun olen aika käärmekammoinen! En osannut etukäteen pelätä valashaita, mutta tarvittiin sitten kuitenkin useampi kerta, että uskalsin oikeasti katsoa sitä 😀 Tuo sääntöhomma jätti tosiaan aika sekavat fiilikset koko reissusta. Oli hienoa, mutta en tosiaan osaa sanoa, pitäisikö sitä suositella muille vai ei.

  • Vastaa Heidi 24.5.2015 16:21

    Ihan samaa mietin kuin Lottakin, että olet tosi sitkeästi osallistunut retkille! Minäkin tykkään snorklailusta mutta minulle riittää värikkäiden kalojen ihastelu :), en taitaisi uskaltaa valashaiden sekaan…

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:24

      Donsoliin mennessäni luulin käyväni yhdellä veneretkellä, ja homma olisi siinä. Ensimmäisen retken jälkeen tajuttiin, että porukka ramppaa veneessä useita päiviä, ja kun oltiin kerran varattu Donsoliin useampi päivä, päätettiin oikeasti yrittää nähdä valashai. Värikkäät kalatkin, ja oikeastaan pelkät korallitkin, ovat kyllä ihan mielettömiä kokemuksia, ainakin minusta 🙂

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka 24.5.2015 16:44

    Listasin juuri uusimmassa matkasuunnitelmia -postauksessani myös Filippiinit potentiaalisten kohteiden listalle. Eikä vain siksi, etten ole maassa vielä käynyt, vaan myös siksi, että useammassakin blogissa on siitä ollut syksyn mittaan juttuja, jotka ovat vähän muuttaneet alunperin ehkä hiukan ennakkoluuloista käsitystäni maasta 🙂

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:26

      Niin ne suunnitelmat vaan muuttuu 🙂 Hienoa, jos blogit ovat vakuuttaneet sinut Filippiineistä! Se onkin hieno maa pistää mahdollisten kohteiden listalle nyt, kun sieltä löytyy vielä paljon paikallisessa kuosissa olevia paikkoja ilman suuria turistimassoja.

  • Vastaa Virpi /Täynnä tie on tarinoita 24.5.2015 16:56

    Varmasti unohtumaton kokemus! Itse en ehkä olisi uskaltanut. Hienoa, että näit vaivaa ja olit yhteydessä WWF:n, harmi mutta ei sinänsä yllätys, että vastaus jäi vajavaiseksi.

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:27

      Unohtumaton se oli! En edes osannut pelätä, paitsi sitten kun näin ison hain 😀 Oli pakko ottaa WWF:ään yhteyttä, kun asia jäi vaivaamaan. Olisin oikeastaan odottanut kattavampaa vastausta, joten petyin aika paljon, kun tajusin ettei sellaista ole tulossa.

  • Vastaa Venla 24.5.2015 17:06

    Vaikuttaa niin siistiltä, mutta pelottavalta. Tältä nössöltä ois kyllä jääny menemättä veteen, uidakaan en osaa kovin hyvin. Ihanan kesäisiä kuvia muuten, näistä tuli hinku päästä veneilemään!

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:29

      Siistiä oli, ja pelottavaakin kyllä 🙂 Tuolla tosiaan sai pelastusliivin jos halusi, harkitsin sitä kovemmassa aallokossa hetken itsekin, kun räpylöillä uiminen ei meinannut ensin luonnistua. Kiitos, ja onneksi kesä ja veneilykelit taitaa olla täällä Suomessakin ihan justiinsa!

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 24.5.2015 18:31

    Varmasti aivan uskomaton kokemus uida tuollaisen valtavan kalan (!!!) vierellä. Mielelläni kokisin itsekin tuon joskus. Mutta sitten tuohon eettiseen puoleen. Pohdiskelin hieman vastaavaa asiaa Alaskassa, Juneuassa, valassafarilla. Siellä valaiden kanssa ei tietenkään snorklattu, vaan niitä katseltiin pelkästään veneistä käsin. Kuitenkin vastaavaa toimintaahan siellä oli eli kun yksi vene bongasi valaan, muut kiihdyttivät nopeasti paikalle. Tykkäsin itse paljon enemmän myöhemmin, hieman isommalla veneellä teehdystä retkestä, jossa ei ollut muita veneitä lähimailla.

    Hienoa, että WWF on laatinut säännöt, mutta todella harmillista, ettei niitä noudateta. Asia on monimutkainen, kun kyseessä on sekä eläinten hyvinvointi että paikallisten elinkeino.

    • Vastaa Arja 24.5.2015 19:35

      Minäkin mietin pitkään, että voiko tuota tosiaan kutsua kalaksi, mutta sellainen se nyt vaan taitaa olla 🙂 Aivan mieletöntä se oli, ja mietinkin, onko paikkoja jossa sen voisi vielä joskus kokea uudelleen “sääntöjen mukaan”. Minä kun sain kuitenkin jo osani Donsolin valashaista, enkä usko palaavani sinne enää.

      Me bongailtiin ryhävalaita myös laivasta Islannin Husavikissa viime elokuussa. Silloinkin yksi laiva löysi valaan ja muut tulivat paikalle, mutta valas pysytteli laivojen vierellä pitkään. Oppaat kertoivat, että valaat usein kokevat laivojen olevan “kavereita” ja näyttäytyvät siksi useammin. En tiedä yhtään onko tämä totta, mutta mielettömällä ryhävalaalla ei näyttänyt olevan kiire mihinkään. Toki olimme valaasta paljon kauempana kuin sillä etäisyydellä, jossa se voisi tehdä pyrstöllään pohkeeseemme mustelman.

      Monimutkainen asia tämä tosiaan on varmasti WWF:n kannalta. Toivoisi kovasti, että jollakin tapaa voitaisi huomioida sekä ihmiset että eläimet.

  • Vastaa Sanna I Siveltimellä 24.5.2015 20:56

    Wautsi, tämä on varmasti ollut huikea kokemus, lukuunottamatta tietysti noita epäkohtia. En edes tiennyt että Filppareilla on tälläisiä valashaita 🙂
    Meille muuten opetettiin sukelluskurssilla jo, että missään maailman kolkassa ei saa kannattaa haineväkeittoa. No ei kyllä tulis mieleenkään! Mutta opin taannoisella visiitillä Uudessa-Seelannissa ja Australiassa että usein Fish&Chips saattaa olla tehty haista. Moni ei tätä vaan tiedä.

    • Vastaa Arja 26.5.2015 07:55

      Juu, haineväkeiton maisteleminen ei tulisi minullakaan edes mieleen – hainevien pyytämiseen kun taitaa liittyä uhanalaisuuden lisäksi myös kaikenlaisia eläinsuojelullisia juttuja 🙁 En olisi tiennyt tota juttuja fish&chipsistä, oliko kyse nimenomaan uusiseelantilaisesta ja australialaisesta fish&chipsistä? Upeaa tämä kyllä oli, eikä ilmeisesti Filippiinien ainoa valashaipaikka, kun Sukellus Asiaan tuossa alla mainitsi olleensa Oslobissa bongailemassa samoja eläimiä! 🙂

  • Vastaa Rimma - matkablogi 24.5.2015 22:13

    Oli varmasti upea kokemus! Jäin kyllä miettimään olisinko itse halunnut kyseiselle retkelle juuri nuiden seikkojen vuoksi, jotka mainitsitkin. Ymmärrän, että elinkeino on kyläläisille tärkeä, mutta 100 hain ympärillä pörräävää turistia kuulostaa kyllä ihan älyttömältä, joten en yhtään ihmettele että hait ovat katoamassa. Tuntuu, että sääntöjä kannattaisi todellakin noudattaa, jos haluavat että hait vesissä pysyvät. Omituista toimintaa, ettet saanut vastausta WWF:ltä!

    • Vastaa Arja 26.5.2015 07:57

      Upeaa se kyllä oli 🙂 Ja samalla jätti aika ristiriitaisen fiilikset noiden sääntöjen vuoksi. Mietin kovasti, miksi ylipäänsä esitellä sääntöjä, kun käytäntö oli ihan toisenlainen. Toivottavasti meininki Donsolin lahdella rauhoittuu, ja valashaitkin palaisivat takaisin pintaan.

  • Vastaa Sukellus Asiaan 24.5.2015 23:48

    Menneen talvikauden aikana sukelsimme ja snorklasimme valashaiden kanssa viikottain Oslobin whaleshark pointilla, jossa niitä aamupäivisin ruokitaan. Siellä tosin valashait päättävät itse tulevatko paikalle, eikä niitä jahdata moottoriveneillä. Valitettavasti jokainen aktiviteetti, mikä tehdään turismin ehdoilla, stressaa sen kohdetta, oli sitten kyse safarista, valashaidyykistä tai eläintarhasta.

    • Vastaa Arja 26.5.2015 08:05

      En tiennytkään että valashaita on myös Oslobissa. Pitää ottaa selvää siitä paikasta, jos vielä joskus Filippiineille palaan (toivottavasti!) 🙂 Jotenkin haluaisin ajatella, että eläintarhat, jollaiseen menoa en edes harkitsisi, on vähän eri juttu kuin vapaiden eläinten katselu safarilla tai valashairetkellä. Raja siinä, milloin rajoitetaan eläinten vapaata elintilaa ja milloin ei, on tietenkin veteen piirretty viiva.

  • Vastaa Miika ♥ Gia | matkakuume.net 25.5.2015 11:47

    Itse olen ihan kauhusta kankeana kaikkien isojen merenelävien kanssa, kuten muun muassa pari kuukautta sitten tehty paholaisrauskusnorklaus Indonesian Nusa Lembonganilla… En välttämättä tuohon lähtisi ihan heti. 😀 Miikahan meistä sen sijan on suuri sukeltaja, joten hän puhkui innosta kun pääsi vuodenvaihteessa Thaimaassa sukeltamaan valashain kanssa, siitä oli meilläkin postaus täällä (ja se rauskupostauskin jostain blogista löytyy.

    Aasiassa useimmiten ongelma on se ettei noista suojeluasioista tiedetä, ja vaikka tiedettäisiin, taloudellinen tilanne on se ettei niistä välitetä. Pikaiset voitot ovat tärkeämpiä, ja toisaalta sen ymmärtää jos riskinä on jäädä ilman leipää. Harmi vaan että pidemmällä tähtäimellä se saattaa viedä koko elinkeinon. :/

    • Vastaa Arja 26.5.2015 22:22

      Mä en itseasiassa edes etukäteen pelännyt tätä juttua, mutta sitten kun näin hain niin hups! Ei se ollutkaan ihan läpihuutojuttu olla muutaman metrin päässä tuonkokoisesta merenelävästä 🙂 Sanopa muuta, aika riskialtista hommaa järjestää retkiä tällä tavalla. Onni kai sekin on, että turismia riittää ja valashaiden suojeluun löytyy sen tiimoilta intoa, eivätkä ne päädy keittolautaselle ainakaan tuolta lahdelta.

  • Vastaa Terhi / Muru Mou 25.5.2015 13:37

    Varmasti upea ja ikimuistoinen kokemus, mutta hyvä tuoda esiin myös tuo kolikon toinen puoli. Koukuttavasti kirjoitettu! 🙂

    • Vastaa Arja 26.5.2015 22:22

      Kiitos, Terhi! Kaksi puolta tässä kokemuksessa tosiaan oli, ja molemmatpuolet piirtyi lähtemättömästi mieleen.

  • Vastaa Ansku Bcn 25.5.2015 17:50

    Aikamoinen reissu, kaikinpuolin! Sukeltelu ei ole yhtään mun juttu, olen ihan lälläri nössö, kun elementtinä on vesi (missä sitä olisi lapsena oppinut kunnolla uimaan, kun Lapissa vielä juhannuksena oli järvet jäässä :)). Sikäli harmi, koska kuitenkin asumme nyt Välimeren rannalla… Olenkin pitänyt ehdottoman tärkeänä, että lapseni oppivat hyviksi uimareiksi, ihan turvallisuussyistä, mutta myös siksi, että he pääsisivät kokemaan juttuja, joihin mutsi ei uskalla mennä 🙂

    • Vastaa Arja 26.5.2015 22:25

      Niin se reissu kyllä oli 🙂 Itse olen kasvanut järven rannalla Etelä- Suomessa, ja vesi on sikäli erittäin tuttu elementti. Ei meren aallokoissa uiminen silti koskaa mikään pikkujuttu ole minullekaan, kun on tottunut vähän pienempiin laineisiin. Mutta hei siis, nyt on pakko kysyä tyhmä kysymys onko Lapissa ihan oikeasti juhannuksena järvet jäässä vai oliko tämä vitsi?!?

  • Vastaa Johanna Hulda - Discovering Sunbeams 26.5.2015 15:20

    Toinen nynnysnorklaaja ilmoittautuu! Musta se snorklailu on tosin paljon jännittävämpää kuin laitesukellus, ehkä koska oon aika surkea uimari ja sukeltaessa ei oikeastaan tarvitse juuri uida, senkun vaan hengailet ja hengittelet veden alla ihanassa rauhassa. Toista on se paniikkiräpiköinti pinta-aallokossa, kun saa jatkuvasti haukkoa henkeä ja pelätä koska menee vettä snorkkeliin! Ehkä tästedes snorklaan vain tyynissä vesissä. 😀

    On varmasti ollu järisyttävä elämys tuo valashaiden kanssa uiminen, mutta tosi ikävää miten monissa etenkin vesieläinten bongailuretkissä tuntuu olevan meininkinä tuo eläinten jahtaaminen ja ahdistelu liian monen veneen taholta. Eikö siellä ole muita valashaiden asiaa ajavia järjestöjä kuin WWF, tai oikeasti vastuullisia retkiä järkkääviä yrityksiä? Lainsäädäntö saati lakien valvonta ainakaan tuohon tuskin puuttuu, vaikka niin kyllä soisi olevan. Monien varsinkin kehitysmaihin sijoittuvien luontoelämysten kanssa saa kyllä tosi tarkkaan puntaroida, mihin on ryhtymässä ja mitä se aiheuttaa…

    • Vastaa Arja 26.5.2015 22:31

      En ole laitesukeltanut koskaan, enkä ole tosiaan ajatellut tuota, että sukeltaessa ei uimataito ole niin justiinsa kuin snorklatessa – aika jännää! Vaikka varmasti pitää silti osata uida. Minä luulin että merellä olisi vaikeaa snorklata, mutta mulle jäi sellainen fiilis, että syvemmällä aallot on pyöreäharjaisia, jolloin kroppa ja pää kelluu niiden mukana eikä snorkkeliin mene vettä. Ranta-aallokossa sain kylläkin suolavettä suuhuni snorkkelin kautta useampiakin kertoja.

      Donsolissa tämä yksi sukelluskeskus vastaa valashairetkien järejstämisestä. WWF:ään olin yhteydessä siksi, kun he tekee yhteistyötä sukelluskeskuksen kanssa ja nämä säännötkin oli tosiaan heidän kanssa laadittu. Lisäksi samana päivänä kun olin lahdella, jossakin veneessä oli mukana WWF:n työntekijä. En oikeastaan siis tiedä, olisiko siellä muitakin järjestöjä, oletin vain että WWF hoitaisi hommaa vastuullisesti. Toki WWF katsoo varmasti sitäkin puolta, että paikallisilla pitää olla elinkeino, jotta valashaita ylipäänsä halutaan suojella eikä metsästää. Itsellekin jäi tuosta retkestä epämääräinen olo, kun en edes tiedä häiriintyykö valashait veneistä, ja jos niin minkä verran. Periaatteessa valas on kuitenkin vapaana ja sillä on mahdollisuus poistua pinnalta, mutta ei tuo voi silti olla paras mahdollinen toimintatapa valaiden kannalta. Tähän olisin toivonut saavani vastauksen WWF:ltä, mutta turhaan.

  • Vastaa Mirka/ Reason for a Season 26.5.2015 19:44

    Itse olen sen verran nynny snorklaaja, etten varmaan tuollaiseen edes uskaltasi. Vähän kyllä särähti korvaan tuo, että säännöt oli, mutta niistä ei piitattu. Luulen, että tuollainen valitettavasti kääntyy itseään vastaan tulevaisuudessa. Itsekin olen ollut joillain snorklausretkillä, joissa on ollut ihan liian paljon ihmisiä samaan aikaan, ja ne ovat olleet tosi ahdistavia. Uskon kyllä, että oli varsin ikimuistoinen kokemus :).

    • Vastaa Arja 26.5.2015 22:33

      Ikimuistoista oli todellakin, mutta sitä minäkin vähän pelkään, ettei tällainen toiminta oikein takaa jatkuvuutta Donsolin valashaiturismille. Toivottavasti tajuavat tilanteen ajoissa!

  • Vastaa Kohteena maailma / Rami 27.5.2015 22:09

    Itselle kanssa pari kertaa vesiretkien jälkeen tullut sama kaksijakoinen fiilis, että tosi kivaa oli, mutta… Viimeksi snorklausretkellä Meksikossa, kun suurin osa kosketteli merikilpikonnaa vaikka oli kielletty. Ja tietysti opas syötti vielä, että tulee varmasti uiskenteleen samaan paikkaan…

    Olen joskus aikaisemmin jo lukenut Donsalin valaista ja niiden vähenemisestä alueelta. Itse en ole koskaan Filippiineille päässyt, joten kyseisessä kohteessa sitten punnittaisiin lähtisinkö itse retkelle. Sellainen nykäsmäinen 50/60 tämän postauksen perusteella.

    • Vastaa Arja 27.5.2015 23:50

      Tylsää, että kilpikonnia kosketeltiinkin 🙁 Ja kun on niin vaikea tietää, häiriintyykö isot eläimet edes sellaisesta vai ei. WWF ehkä tietäisi, muttei kerro. Villien eläinten syöttäminenkin tuntuu aika kyseenalaiselta. Nykäsmäinen ajatus on varmaan tähän hetkeen hyvä, osaisit todennäköisesti tehdä itsellesi sopivan ratkaisun paikan päällä jos sellainen tilanne tulee 🙂

  • Vastaa lena / london and beyond 27.5.2015 23:32

    TOsi mielenkiintoinen juttu! Tuli ihan omat snorklausreissut Koh Wailla mieleen, tosin teillä oli paljon enemmän actionia. Meillä vaan rauhallinen poukama. Onneksi vihdoin näitte valashait ja pääsit niiden kanssa uimaan – minua olisi ainakin jännittänyt. 🙂 Harmi, ettet saanut vastausta WWF:n taholta, tosin aika helppo varmaan arvata miksi. Hankala juttu, toiselle elinkeino kiinni turismissa ja toisena vaakakupissa painaa lajin säilyminen 🙁

    • Vastaa Arja 27.5.2015 23:47

      Kiitos, Lena! Kyllä minuakin jännitti, mutta vasta kun näin hain. Onneksi ei aiemmin, muuten olisi voinut jäädä hyppäämättä veteen 🙂 Nyt ajattelen, että olisi pitänyt tietää, etten saa WWF:ltä vastausta. Jotenkin etukäteen ajattelin naiivisti että he ovat vain valaiden puolella (ei sillä, etten itsekin ymmärtäisi paikallisten elinkeinon tärkeyttä). Toisaalta, jos retkistä ei ole elinkeinoksi niin metsästys saattaisi alkaa uudelleen. Valaiden suojelua kaiketi tuo elinkeinonkin suojeleminen siinä mielessä.

  • Vastaa Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar 28.5.2015 14:51

    Valashaiden kanssa snorklaus on ehdottomasti yksi jutuista, jonka haluan kokea. En usko, että eläimet häiriintyvät ihmisistä, kunhan turismi pysyy kohtuullisena ja eläimille ei aiheuteta ongelmia. Sukeltaessa monet kalat ovat vain kiinnostuneita ihmisistä. Mutta; katsoa saa , ei koskea. Tietty on erilaisia matkanjärjestäjiä ja on tärkeää kyseenalaistaa kaikkea eläimiin liittyvää turismia. Kiinnostava juttu!

    • Vastaa Arja 30.5.2015 11:19

      Toivottavasti pääset kokemaan tuon mahtavan jutun, jos sitä toivot! 🙂 Retkien järjestäjiä löytyy varmasti tosiaan monenlaista (joskin Donsolissa oli vain tuo yksi), joten sitä pystyy varmasti valitsemaan mahdollisimman hyvän retken eläintenkin kannalta. Minäkin uskon, että rauhallisemmassa ympäristössä snorklaajista ei olisi haille mitään haittaa – tuosta omasta ensimmäisestä haikokemuksestani en ole ollenkaan niin varma.

  • Vastaa Veera Bianca 30.5.2015 18:30

    Todella mielenkiintoinen postaus! Valashaiden uiminen on kokemus, joka on ehdototmasti bucket listilläni. Kaikki eläinturismi on aina omalla tavallaan kyseenalaista, mutta toki parempaa silloin kun kyseessä on eläin joka saa kuitenkin liikkua vapaasti. Ja haieväkeitto on iso uhka näille eläimille, joten sen korvaaminen turismilla ja eläinen suojelulla on tietysti todella paljon parempi asia, jota mielummin kannustaisin jos vaihtoehtona on nämä kaksi.

    Tuossa on varmasti kehittämisen varaa, kuten tuo mainitsemasi sata tyyppiä yhden hain ympärillä – ei välttämättä toimi haille tai edes turistille pidemmän päälle! 🙂

    • Vastaa Arja 2.6.2015 17:55

      Kiitos! Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että parempi näin kuin hai keittolautasella. Senpä vuoksi en oikein osaa sanoa, mitä mieltä tästä olin. Toivottavasti retkikäytännöt menisi kuitenkin Donsolissakin parempaan suuntaan.

  • Vastaa Juhojaessi 6.10.2015 17:35

    Sun blogista on löytynyt paljon loistavaa tietoa reissaamisesta meidän seuraavassa määränpäässä, Filippiineillä, joten ajateltiin heittää pallo sulle #blogisitarina -haasteen merkeissä. Meidän jorinat voit tsekata: http://polultaharhaan.pallontallaajat.net/2015/10/06/blogisitarina/

    • Vastaa Arja 8.10.2015 21:53

      Kiva kuulla, että Filippiineistä kertovista jutuistani on ollut hyötyä! Ja kiitos myös haasteesta, pitää tarttua siihen jossain vaiheessa syksyä, kunhan saan juttujonoa vähän blogista purettua 😉

  • Vastaa Anna / Muuttolintu 21.1.2016 01:36

    Mieletöntä! Tämä on ollut meidän bucket listalla pitkään. Hyvä, että kirjoitat ja levität sanaa myös varjopuolista, jotta matkailijat voi valaistuna tehdä päätöksensä. Monimutkainen asia. Jos turisteja sinne ei vietäisi ollenkaan, paikallisilla olisi varmaan taas motivaatiota haineväkeittoon? Ja samalla eläinten kohtaaminen luonnossa on matkailun parasta antia, se pitäisi vaan hoitaa oikein ja eettisesti, niin ettei siitä ole mitään haittaa elikoille. Tämän luettuani tuumin, että me ehkä tehdään tämä kuitenkin Australian länsirannikolla. Kuvittelisin, että siellä pidetään säännöistä kiinni paremmin kuin Filppareilla.

    • Vastaa Arja 21.1.2016 13:32

      Joo, tämä on tosiaankin monimutkainen juttu. Kaiketi tällainen Donsolin meininki on parempi kuin haiden suojelun lopettaminen, mutta jotenkin sitä toivoisi että sääntöjä noudatetaan jos sellasia kerran matkailijoille esitelläänkin. Varmasti tulee joka tapauksessa hieno kokemus jos päätätte mennä!

    Jätä vastaus