Pallontallaajat.net
Valikko

Pieniä, ikimuistoisia reissuhetkiä

Sain muutama viikko sitten Pää Pilvissä -blogista kivan haasteen kertoa pieniä, hienoja matkakokemuksia. Pienemmät sattumukset kun eivät välttämättä blogiin päädy, tämä haaste on hauska tapa tuoda niitä esiin. Verestin muistiani Instagram Travel Thursdayn hengessä Instagram-tilini parissa, josta löytyikin matkoillani usein esillä olevia teemoja, ja niiden kautta pieniä muistoja reissuvuosieni varsilta. Olen senverta tuore instagrammailija, että teemojen kuvat ovat pääosin eri reissuilta kuin muistot.

 

1. Ruoka

Lohturuokaa - ei sentään Irlannissa, mutta Istanbulissa

Kuvassa vegekeliaakikon lohturuokaa Istanbulin lihaisan ja filotaikinaisen ruokakulttuurin keskellä Laokanta helvetia -lounasravintolassa

Muistorikkaimmat reissuruokahetkeni eivät liity kuvasta huolimatta Istanbuliin, vaan Dubliniin, jossa opiskelin lukuvuoden 2007-2008. Lempiravintolani kaupungissa oli ehdottomasti Cornucopia-niminen kasvisravintola. Vaihtovuosi oli mahtava, mutta usein oli myös rankka, kulttuurierojen täyteinen ja kylmä. Edullisen ravintolan lämpimistä ja mausteisista keitoista sekä superhyvästä gluteenittomasta soodaleivästä sai paitsi energiaa, myös roppakaupalla sympatiaa. Kävin ravintolassa syömässä viiden euron pienen keittoannoksen lähes aina, kun tarvitsin hyvää ruokaa karkottamaan huonon fiiliksen. Ravintola on muuten julkaissut loistavista ruuistaan myös keittokirjan, johon suosittelen hyvän (mutta työlään) kasvisruuan ystäviä lämpimästi tutustumaan!

 

2. Lappi

Lapinkoira ja tunturimaisema Saariselältä

Kuvassa suomenlapinkoira ja tunturimaisemaa Saariselältä

Talviaikaan olen päässyt nauttimaan Suomen Lapista useastikin. Haasteen heittäneen Maaritin muistoja lukiessani muistin kuitenkin ensimmäisen syksyisen reissuni Lappiin, joka on toistaiseksi ainoa matkani Käsivarrentietä pitkin. Liftasimme Jeren kanssa Helsingistä Tromssaan ja takaisin kesällä 2009. Kolmantena matkapäivänä olimme päässeet Muonioon, jossa odottelimme tienvarressa kyytiä peukalot pystyssä. Liikennettä oli sen verran vähän, että olimme varautuneet jäämään Muonion pieneen keskustaan yöksi. Kohdallemme pysähtyi kuitenkin tilausbussi, joka otti meidät kyytiin. Bussissa oli Helsingistä Kolariin lentänyt, Kilpisjärvelle virkistäytymään matkalla oleva työporukka. Muistan elävästi, kuinka puut muuttuivat matalammiksi Käsivarrentien edetessä, ja korkealta bussista näki pisimmälle, mihin olen koskaan metsikön keskellä nähnyt. Tällainenko on oikea Lappi? Oli elokuu, kaunista ja alkava ruska väritti puita keltaisiksi. Yövyimme Peeran majan kodassa. Seuraavana päivänä Kilpisjärven K-kaupan pihassa parveili poroja kellot kaulassa, ja saimme pakettiautokyydin Tromssaan.

 

3. Pyöräily

Laajasalon ympäripyöräilyllä maaliskuisena iltana

Islannin matkallamme oli usein tuulista ja kylmää. Niin tuulista ja kylmää, etteivät Suomen tuulet tai jäiset tihkusateet ole sittemmin tätä pyöräilijää juuri hetkauttaneet. Aamutorkkuina lähdimme usein liikkeelle niin myöhään, että määränpäähän päästessämme kylän lämminvesiallas oli ehtinyt sulkeutua (lähes jokaisesta, pienemmästäkin islantilaisesta kylästä todella löytyy lämminvesiallas). Polkiessamme Grimsstadirista Myvatniin pitelimme kovaa kiirettä – edellinen päivä oli kulunut jäätävässä kaatosateessa, ja vaikka tuona päivänä olikin aurinkoista, kylmät varpaani halusivat kuumavesialtaaseen lämmittelemään. Loppukirin jälkeen ehdimme Myvatnin uima-altaalle puoli tuntia ennen sen sulkemista. Sananmukaisesti heitin vaatteet pukuhuoneen penkille, ryntäsin suihkuun ja sieltä altaaseen. Voitte olla varmoja, että käytin 42-asteisessa altaassa jokaisen sekunnin ennen, kuin hallin työntekijä kehotti meitä poistumaan!

 

4. Lentäminen

Philippine Airlines, helmikuussa Filippiineillä Manilan kentällä, reissuni puolivälissä lähdössä Legazpiin

Palatessani Filippiineiltä helmikuussa mietin Manilan kentällä ahdistuneena edessä olevaa 13-tuntista Hongkong-Manchester -yölentoa ja lentokoneen ahdasta jalkatilaa. Käytän yleensä ekstrarahani johonkin aivan muuhun kuin parempiin istuimiin lentokoneessa, mutta tuolloin kysyin virkailijalta paremman matkustusluokan hintaa yölennolle. Dragonairin, jolla lensin Manilasta Hongkongiin, lähtöselvitysvirkailija ei osannut sanoa Cathay Pacificin yölennon paikkojen hinnoista mitään. Virkailija kuitenkin kyseli, olinko pitänyt Filippiineistä. Täydellisestä talvilomamatkasta hullaantuneena ylistin innoissani kiertämämme kohteita ja julistin kateuttani Aunille, joka sai jäädä tuohon mahtavaan maahan vielä kahdeksi viikoksi. Puhetulvani loputtua virkailija totesi laittavansa minulle yölennolle paikan hätäexitin luona. En tiedä, miksi hän antoi minulle paikan, mutta uskon, että kehuni menivät oikeaan osoitteeseen. Diapamin avulla tein hätäexitin loputtomassa jalkatilassa lentokoneuniennätykseni nukkumalla ainakin seitsemän tunnin makeat yöunet. Kiitos unelmieni Filippiinit ja kiitos Dragonairin nainen.

 

Tarkemmat ohjeet haasteeseen löytyy Reisereise-blogista. Haastan mukaan kaikki, joilla on ihania pieniä reissukokemuksia kerrottavana, sekä erityisesti blogit Discovering Sunbeams ja Kinttupolulla.

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut löydät Instagramista nimimerkillä @haavematkoja. Blogia voit seurata myös facebookissa.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

12 Kommentit

  • Vastaa Johanna Hulda - Discovering Sunbeams 4.6.2015 10:33

    Kiitos haasteesta! Täytyykin alkaa kaivella muistin syövereitä. 🙂 Ja aika ihania pieniä muistoja sulle on kertynyt! Mun haaveena on myös liftata Lappiin, mutta taas näyttää siltä, ettei sinne tänäkään kesänä ehdi. Ehkä syksyllä, kun oma lokaatiokin muuttuu pohjoisemmaksi!

    • Vastaa Arja 4.6.2015 22:53

      Kiitos! Lappiin liftaaminen on kyllä mahtava kokemus, suosittelen! Vuotta myöhemmin liftasin Inariin, se reissu taisi taittua kolmessa päivässä. Multa taitaa noi pidemmät liftausmatkat olla jo ohi, mutta eipähän tuota koskaan tiedä, mihin vielä joskus riittää aikaa 🙂

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 4.6.2015 20:04

    Kiitti haasteesta 🙂 Nyt on hirveä hulina päällä, mutta palailen myöhemmin sen pariin.
    Islannissa pyöräily kuulostaa todella kiinnostavalta ja luenkin pian sun jutut sieltä innolla. Meillä on tiedossa Juhannuksena viikon reissu Islantiin ja tällä kertaa ei ehditä pyöräilemään, vaan on auto alla, kun on niin vähän aikaa.
    Hyvä tietää noista kuumavesialtaista! Voin vaan kuvitella miten taivaalliselta tuntuisi pulahtaa sellaiseen pyöräilypäivän päätteeksi 🙂

    • Vastaa Arja 4.6.2015 22:55

      Jees, eihän se haaste sieltä mihinkään katoa, eli tartu jos ja kun ehdit 🙂 Islannin pyöräily oli kyllä ihana, mutta viikossa ehtii autollakin nähdä sieltä aivan mielettömiä paikkoja. Mun blogi alkoi juuri tuolta Islannin reissulta eli ne jutut on vielä aika päiväkirjamaisia ja kuvatkin otettu tabletilla, mutta täältä blogista ne löytyy joka tapauksessa 🙂

  • Vastaa Marikaw 4.6.2015 22:08

    Ihania pieniä hetkiä! Mut ne just jää mieleen ja tekee reissuista mieleenpainuvia. 🙂 Onksulla muuten jotain kesäreissuja tulossa?

    • Vastaa Arja 4.6.2015 23:04

      Kiitos! Niinpä, ne jää mieleen vaikkei niistä blogijuttua välttämättä aikaiseksi saakaan 🙂 Kuukauden kuluttua starttaa pidempi pyöräreissu Hollannista Sveitsiin, ja sitten elokuussa muutaman päivän pikkureissu Virossa – pyörällä sekin. Mitäs sitä kesällä muuta tekisinkään kun istun fillarin selässä!

  • Vastaa Maarit Johanna 5.6.2015 21:36

    Tää oli ihan loistava haaste, näitä pikkujuttuja on ihan huippu hauska lukea! Ei varmaan olis erikseen tullut kaikkea kerrottua blogissa. Mulla kävi ihan samanlaiset väreet kun ekaa kertaa ajettiin Käsivarrentietä. Se ei näytä metsäiseltä Lapilta enää laisinkaan! Muuttuu jo norjalaisemmaksi kumpuilevaksi, ihanan kauniiksi. Onneksi meillä Suomen puolellakin vielä on sellaista maisemaa.
    Nuo porot kauppojen pihoilla on ihan normipäivää täällä 😉

    • Vastaa Arja 7.6.2015 10:35

      Ei tosiaan olisi tullut, eli kiitos sulle vielä haasteesta! Mulle jäi tuosta Tromssan reissusta sellainen kuva, että oikea Lappi näyttäisi juuri siltä kuin Käsivarrentiellä. Sittemmin useita kertoja Inarin suuntaan ajaessani oon ollut vähän pettynyt, kun samanlaista maisemaa ei olekaan tullut vastaan. No, onneksi aina voi kiivetä tunturiin! Uskon kyllä että porot ei siellä Lapissa asuvia hirveästi hetkauta, mutta minähän olisin ihan salamana järkkäri kädessä jos sellaisen tapauksen nytkin näkisin 🙂

  • Vastaa Satu VW I Destination Unknown 6.6.2015 17:25

    Tosi samoissa merkeissä meni meillä tämä IGTravelThursday ja Cornucopia on myös yksi omista suosikeistani Dublinissa, tosin Pepper Pot – kahvila taitaa kyllä nykyään mennä sen edelle…. 🙂 (sitä ei vielä ollut tuolloin kun siellä opiskelit, se avattiin vasta viitisen vuotta sitten). Ja nyt suunnistan kyllä lukemaan Islannin fillarointikokemuksiasi, pyöräilymatka Islantiin on unelmissani ja jäi ihan heikosti kakkoseksi Färsaarille minne suuntaan elokuussa. Hyvä tietää että aamulla on päästävä heti aikaisin matkaan jos haluaa ehtiä kuumavesialtaaseen, omissa mielikuvissani on ollut juuri tuo kylmä ja sateinen pyöräily, minkä jälkeen voi lepuuttaa väsynyttä kroppaa lämpöisessä vedessä 🙂

    • Vastaa Arja 7.6.2015 09:33

      Juu, jos lämmittely uima-altaissa kiinnostaa niin Islannissa kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Se on kyllä paras lopetus hyiselle pyöräilypäivälle, mitä kuvitella saattaa! Pitää ehdottomasti tsekata Pepper Pot kun tulee Dubliniin jossain vaiheessa asiaa. Aina Irlantiin paluu on mielessä, mutta kun sinne ei mikään pitkä viikonloppu riitä vaan pitäisi oikeasti päästä roadtrippailemaan (tai tosiaankin pyöräilemään 😉 ) länsirannikolle, ei vielä ole löytynyt sopivaa ajankohtaa.

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka 7.6.2015 09:44

    Virkailijoita kannattaa aina “mielistellä” 🙂 !

    • Vastaa Arja 7.6.2015 10:33

      Ilmeisesti 😉 Olin kyllä ihan aidon innoissani tuolla kerralla, mutta pitänee ottaa samanlainen hehkutus repertuaariin muillekin lennoille.

    Vastaa käyttäjälle Pirkko / Meriharakka Peruuta vastaus