Pallontallaajat.net
Valikko

Astetta stressaavampi pyöräretkipäivä

Tapanani on innostuneena hehkuttaa pyöräretkeilyn hyviä puolia kaikille kuuntelemaan suostuville. Mielestäni ei edelleenkään ole parempaa tapaa matkustaa, kuin katsella maailmaa pyörän selästä kilometri kilometriltä, ja tehdä matkaa ollen perillä koko ajan – pyöräillessä kun matkan teko on itse tarkoitus. Kaikki matkustamista harrastavat kuitenkin tietävät, ettei maailmalla mene kaikki aina aivan suunnitelmien mukaan. Meidän retkemme neljäs varsinainen pyöräilypäivä, jolloin ajoimme Saksassa Rein-joen länsipuolta Griethistä Neussiin, ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saksan pyöräteiden kunto ei todellakaan vedä aina vertoja Hollannin leveille ja hyväkuntoisille pyöräteille

Lähdemme liikkeelle Griethistä aamulla hyvän B&B:ssä tarjotun aamupalan jälkeen. Aurinko paistaa, ja saksalaiset pyörätietkin tuntuivat olevan ihan ok. Pyöräilemme iloisina, ja edessä on pyöräretkisuunnitelmissamme aika perus, noin 80 kilometrin päivämatka. Keskipäivään mahtuu ehkä muutamia poikkeamisia oikealta reitiltä, mutta etenemme hyvää vauhtia. Pysähdymme ensimmäisen kerran Xantenin kauniin historiallisen kaupungin keskustaan, parkkeeraamme pyörät keskusaukiolle, syömme jäätelöä ja tarkistelemme kahvilan wifin avulla säätä. Ukkoskuuroja on luvattu, mutta mustia pilviä ei näy vielä lähimaillakaan. Saksakin alkaa sympaattisine pikkukaupunkeineen ja jäätelökahviloineen tuntua ihan mukavalta maalta .

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kello kolmen jälkeen pysähdymme Rheinbergiin ostamaan Netto-kaupasta lounassushit ja -salaatit, ja huomaan takarenkaani olevan melko tyhjä. On todella lämmin, lähemmäs 30 astetta. Syötyämme, juotuamme ja levättyämme Rheinbergin keskustassa täytän renkaaseen ilmaa. Tässä vaiheessa olemme polkeneet reilut 40 kilometriä, ja puhelimeni Here maps -kartta näyttää olevan jäljellä noin 45. Pieniä lisäkilometrejä alkuperäisestä suunnitelmasta, mitäs niistä. Kello lähenee viittä. Ehkä seitsemän-kahdeksan aikaan oltaisiin perillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seurailemme Eurovelon opasteita, joita ei Saksassakaan ole jokaisessa risteyksessä, vaan välillä joutuu seuraamaan pelkkiä pyörätiemerkkejä. Moersin kohdalla olemme ajelleet pyörämerkkien mukaan, mutta jostain syystä löydämme itsemme umpikujasta. Ystävällinen saksalaisnainen pysäyttää autonsa, ja toteaa auttaneensa jo useita pyöräilijöitä pois väärin merkityltä reitiltä samasta paikasta. Kinttupolkua vasemmalle, silta moottoritien yli, taas vasemmalle, kunnes näemme suuren sillan, hän neuvoo. Selvä. Kinttupolulla huomaan renkaani tyhjentyneen taas, ja pumppaan lisää ilmaa. Rengas on kestänyt 20 kilometriä, joten se kestänee vielä päivän loppuun saakka muutamalla pumppauskerralla. Matka jatkuu. Pumppaustauolla T on kuitenkin ehtinyt katsoa karttaa ja todennut, että sillan jälkeen pitäisi kääntyä naisen neuvoja vastoin oikealle. Teemme niin. Hetken kuluttua olemme samassa paikassa, josta lähdimme ehkä puoli tuntia aiemmin. Ajamme tällä kertaa suoraan, emmekä oikealle, kuten pyörätiemerkit opastavat.

Saksassa Eurovelo 15 pitäisi olla merkitty pyörätieopasteiden alla olevin, sinisin merkein...

Saksassa Eurovelo 15 pitäisi olla merkitty pyörätieopasteiden alla olevin, sinisin merkein…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…mutta usein käytössä on vain tällainen, myös muita pyöräteitä tarkoittava merkki.

Tämän jälkeen en edes tiedä, mitä tapahtuu. Yhdeksän aikaan harhailemme jossain Krefeldin teollisuusalueella, aurinko on laskemassa, mittarini näyttää meidän polkeneen lähes 100 km, matkaa on Here mapsin mukaan jäljellä 23 km, ja paikallinen mies kehottaa meitä ottamaan ”kivan rantatien” Neussiin, sillä vaikka se on hitaampi tie, joen rantaa on mukava katsella. Menemme rantatielle, ajamme muutaman kilometrin läpi ruman, tyhjän ja kolkon teollisuusalueen, palataksemme takaisin. Pyöräni renkaaseen pumpataan tässä vaiheessa ehkä viidettä kertaa ilmaa (Nyt joku oikeasti fiksu voi miettiä, miksemme jo vaihda rengasta? No, jäljellä on enää 20 km, josko se vaikka kestää.). Olen kerännyt jo ennen matkaa univelkaa Suomessa, ja nyt tuntuu siltä, että viimeinenkin lanka napsahtaa poikki. Tällaisia tilanteita varten ovat ihanat ystävät, ja T hoitaakin suuren osan seuraavista pumppauskerroista. Niitä kun tulee vielä useampi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Löydämme itsemme suoraan Neussiin vievälle tielle. Onneksi on kesä ja valo sarastaa vielä taivaalla, onneksi on katuvalot ja onneksi on lämmin. Onneksi ukkoskuurot eivät ole vieläkään osuneet kohdallemme. Saavumme Neussiin noin yhdentoista aikaan illalla. Katsomme jälleen puhelimen kertasta kävelijöille sopivan reitin Eurovelo-oppaassa pyöräilijäystävälliseksi kerrottuun Ibis Styles -hotelliin, johon meillä on varaus. Poljettuamme karttapalvelun neuvomaa tietä toteamme kevyenliikenteen väylän loppuvan vilkkaan, monikaistaisen autotien reunalta kuin seinään. Nyt ei enää luovuteta. Raahaamme pyöriä ruohikossa. Toteamme, ettei hotellille pääse edes ruohikkoa pitkin, vaan jäljellä on pelkkä autotie ja matkaa muutama kilometri. Raahaamme pyöriä ruohikossa takaisin. Päivän aikana on silloin tällöin ripotellut vähän vettä, mikä ei pyöräretkeilijää tietenkään haittaa, mutta nyt alkaa sataa kunnolla. Renkaani on taas tyhjä. Kiertotien löydettyämme rengasta pumpataan vielä kahdesti. Olemme perillä hotellilla kello 00:30, ja matkamittarini näyttää meidän polkeneen 123 km. Mittari pitää muistaa laittaa itse päälle ajon alkaessa, joten siitä puuttuu unohdusten takia muutamia kilometreja. Todellinen lukema lienee noin 130. Väsyttää.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

5 Kommentit

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 11.7.2015 12:55

    Voi apua, mutta onneksi näillekin reissupäiville voi nauraa jälkikäteen 😉

    Mulla tuli taas lukuisia omia muistoja mieleen epäonnisilta pyöräilypäiviltä, kuten Lofooteilta, kun sisärengasta paikattiin yhden päivän aikana kolmisen kertaa, kunnes tajusimme että ulkorenkaan halkeamahan se puhkaisee aina sen uudestaan. Onneksi lopulta löytyi pikkuinen pyöräliike ja saatiin uusi ulkorengas.

    Tai kun ajelimme pohjois- Saksassa yömyöhään etsien leirintäaluetta ja joudumme pikkukylään, josta seuraavana päivänä ei meinattu päästä pois, kun G8 vastainen mielenosoitus oli vallannut kadut ja poliisit eivät päästäneet mielenosoittajia liikkumaan, joita mekin ilmeisesti reissupyörinemme olimme 😀

    • Vastaa Arja 11.7.2015 23:31

      Huh, sullakin on ilmeisesti kaikenlaisia pyöräreissukokemuksia kertynyt! Ei tämä tosiaan ole minullakaan ensimmäinen kerta kun moni asia menee pieleen pyöräretkellä ja päivä venyy seuraavalle päivälle. Sellasta se retkeily on, ja ehkä se tekeekin osaltaan siitä niin koukuttavaa, ettei kaikkea voi kuitenkaan hallita ja sitten kun menee kaikki nappiin, siitäkin osaa olla kiitollinen 🙂 Jutun kuvaamana päivänä ei tosiaan hirveästi hymyilyttänyt, mutta nyt sille voi onneksi jo nauraakin!

      Mutta hei, Lofootit! Oletkohan kirjoittanut niistä, pitää etsiä jokupäivä sun blogista? Siinä voisikin olla yksi mielenkiintoinen pyöräretkikohde 🙂

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 12.7.2015 13:31

    Mulla on Norjan reissusta vain huonolaatuinen videonpätkä olemassa, mutta jos kiinnostaa, niin tässä linkki 🙂

    http://www.kinttupolulla.blogspot.com.es/search/label/Norja

  • Vastaa Jenni / Globe Called Home 14.7.2015 00:39

    Huh mikä kokemus! Ei paljon tuon jälkeen naurattaisi. Eksymiset on välillä ihan hauskoja, kun löytää uusia paikkoja, mutta iltaa ja yötä vasten ne on ihan vihoviimeisiä.

    Kiva kuitenkin, että kirjoitat myös näistä vähemmän hauskoista kohdista blogiin! Tietää sitten itse varautua oikealla asenteella, jos joskus yrittää samaa. 😀

    • Vastaa Arja 14.7.2015 00:48

      Musta tuntuu, että näillä ”kunnianhimoisemmilla” pyöräreissuilla noita sattuu eteen yleensä yksi per reissu. Jos suunnittelee reitit vähän iisimmin, niin pelkoa ei pitäisi olla 🙂 Itseäni kyllä jälkeenpäin tosiaan naurattaa, mutta silloin kun vollotin keskellä katua tyhjän renkaan vieressä, taisi hymy olla aika kaukana!

    Jätä vastaus