Erilainen käsitys kesälomasta?

Jotkut ne lähtevät kesäloman alkaessa mökille hommiin tai ottamaan rennosti, jotkut rantalomalle lukemaan kirjaa, jotkut reppureissaamaan, jotkut kiertämään Suomea karavaanarilla, jotkut viettävät laatuaikaa kotona. Sitten ovat ne jotkut, jotka päättäävät pakata pyörän lentokoneeseen, ja polkea sillä 1300 kilometriä. Käytännössä tämä tarkoittaa päivittäisen noin neljän tunnin polkemisen lisäksi kartanlukua, venyttelyä, nukkumista, syömistä (yleensä vähän kiireessä) ja jatkuvaa uusien majoitusten etsimistä. Toisaalta se tarkoittaa myös ulkoilua, liikuntaa, uusia paikkoja täysillä viidellä aistilla koettuna, valtavaa ruokahalua, oikeutta ja velvollisuutta syödä paljon ja ihan mitä haluaa (lempparikseni ovat nousseet Schärin gluteenittomat mantelisarvet, jotka ovat juuri niin runsasenergisiä välipaloja kuin pyöräretkeiljä tarvitsee), keskusteluja paikallisten kanssa ja huojennusta siitä, kun on löytänyt päivän määränpäähän. Minulle pyöräretkeily on erityisen rakas loma-aktiviteetti siksi, että kun loma itsessään haastaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, niin hyvässä kuin pahassa, voi olla varma, että arjen huolet ovat jossakin hyvin kaukana. Eikä lomafiilistä pilaa sekään, että sääret ovat koko ajan mustelmilla ja ketjuöljyssä, tai että käsiin ilmestyy täysin naurettavat pyöräilyhanskojen rusketusrajat. Tänään mietimme jokailtaisen runsaan pasta-ateriamme äärellä, että monien mielestä tämä ei ehkä kuitenkaan kuullosta unelmien kesälomalta. Miten on, mikä on sinun mielestäsi paras tapa lomailla?

Edellisen vähän rankemman pyöräilypäivän jälkeen Upper Middle Rein Valley (olisiko tämä suomeksi Reinin keskiosan yläjuoksun jokilaakso, tai jotain sinnepäin?) Koblenzin ja Bingenin välillä tarjosi silmänruokaa, hermolepoa ja helppoja pyöräreittejä. Tuosta aivan kaikenlaisille pyöräretkeilijöille sopivasta alueesta kerron teille lisää myöhemmin. Kaunis joenpätkä alkoi mielestämme oikeastaan jo Bonnista, vaikka tuo Unescon maailmanperintökohteeksikin nimetty jokilaakso sijoittuukin virallisesti Koblenzista etelään päin. Ennen varsinaista jokilaaksoa näimme Kölnin tuomiokirkon, ja poseerasin Koblenzissa Rein- ja Mosel-jokien kulman Deutsches Ecken patsaan edessä, aivan kuten 16 vuotta sitten. Tänä kesänä elämässäni sulkeutuu useampikin ympyrä, ja niin kävi tämänkin.

Laskettuamme jäljellä olevia kilometrejä ja päiviä päätimme ottaa junan Mainzista Strasbourgiin, josta jatkoimme matkaa polkien. Strasbourgista etelään saimme pyöräillä jälleen helppoa, tasaista ja hyvin viitoitettua reittiä, jota voisi mainiosti suositella aloittelevallekin pyöräretkeilijälle. Tänään, poljettuamme ensin päivän aikana Ranskassa ja Saksassa, saavuimme viimein Sveitsiin. Hintataso muuttui puolitoistakertaiseksi, mutta maisema muuttui heti mäkisemmäksi, ehkä vihreämmäksikin. Tällaisetkin muutokset huomaa mielestäni parhaiten pyörän selästä, kun etenee vähän hitaammin. Niitä pieniä, mutta tärkeitä pyöräretken iloja!

Tämän jutun kuvitukset ovat Upper Middle Rein Valleylta. Instagram-tilini @haavematkoja päivittyy päivän pyöräkuulumisilla iltaisin, eli ajantasaisia terveisiä varten kannattaa pysyä sen mukana!