Jotkut ne lähtevät kesäloman alkaessa mökille hommiin tai ottamaan rennosti, jotkut rantalomalle lukemaan kirjaa, jotkut reppureissaamaan, jotkut kiertämään Suomea karavaanarilla, jotkut viettävät laatuaikaa kotona. Sitten ovat ne jotkut, jotka päättäävät pakata pyörän lentokoneeseen, ja polkea sillä 1300 kilometriä. Käytännössä tämä tarkoittaa päivittäisen noin neljän tunnin polkemisen lisäksi kartanlukua, venyttelyä, nukkumista, syömistä (yleensä vähän kiireessä) ja jatkuvaa uusien majoitusten etsimistä. Toisaalta se tarkoittaa myös ulkoilua, liikuntaa, uusia paikkoja täysillä viidellä aistilla koettuna, valtavaa ruokahalua, oikeutta ja velvollisuutta syödä paljon ja ihan mitä haluaa (lempparikseni ovat nousseet Schärin gluteenittomat mantelisarvet, jotka ovat juuri niin runsasenergisiä välipaloja kuin pyöräretkeiljä tarvitsee), keskusteluja paikallisten kanssa ja huojennusta siitä, kun on löytänyt päivän määränpäähän. Minulle pyöräretkeily on erityisen rakas loma-aktiviteetti siksi, että kun loma itsessään haastaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, niin hyvässä kuin pahassa, voi olla varma, että arjen huolet ovat jossakin hyvin kaukana. Eikä lomafiilistä pilaa sekään, että sääret ovat koko ajan mustelmilla ja ketjuöljyssä, tai että käsiin ilmestyy täysin naurettavat pyöräilyhanskojen rusketusrajat. Tänään mietimme jokailtaisen runsaan pasta-ateriamme äärellä, että monien mielestä tämä ei ehkä kuitenkaan kuullosta unelmien kesälomalta. Miten on, mikä on sinun mielestäsi paras tapa lomailla?
Edellisen vähän rankemman pyöräilypäivän jälkeen Upper Middle Rein Valley (olisiko tämä suomeksi Reinin keskiosan yläjuoksun jokilaakso, tai jotain sinnepäin?) Koblenzin ja Bingenin välillä tarjosi silmänruokaa, hermolepoa ja helppoja pyöräreittejä. Tuosta aivan kaikenlaisille pyöräretkeilijöille sopivasta alueesta kerron teille lisää myöhemmin. Kaunis joenpätkä alkoi mielestämme oikeastaan jo Bonnista, vaikka tuo Unescon maailmanperintökohteeksikin nimetty jokilaakso sijoittuukin virallisesti Koblenzista etelään päin. Ennen varsinaista jokilaaksoa näimme Kölnin tuomiokirkon, ja poseerasin Koblenzissa Rein- ja Mosel-jokien kulman Deutsches Ecken patsaan edessä, aivan kuten 16 vuotta sitten. Tänä kesänä elämässäni sulkeutuu useampikin ympyrä, ja niin kävi tämänkin.
Laskettuamme jäljellä olevia kilometrejä ja päiviä päätimme ottaa junan Mainzista Strasbourgiin, josta jatkoimme matkaa polkien. Strasbourgista etelään saimme pyöräillä jälleen helppoa, tasaista ja hyvin viitoitettua reittiä, jota voisi mainiosti suositella aloittelevallekin pyöräretkeilijälle. Tänään, poljettuamme ensin päivän aikana Ranskassa ja Saksassa, saavuimme viimein Sveitsiin. Hintataso muuttui puolitoistakertaiseksi, mutta maisema muuttui heti mäkisemmäksi, ehkä vihreämmäksikin. Tällaisetkin muutokset huomaa mielestäni parhaiten pyörän selästä, kun etenee vähän hitaammin. Niitä pieniä, mutta tärkeitä pyöräretken iloja!
Tämän jutun kuvitukset ovat Upper Middle Rein Valleylta. Instagram-tilini @haavematkoja päivittyy päivän pyöräkuulumisilla iltaisin, eli ajantasaisia terveisiä varten kannattaa pysyä sen mukana!
43 Kommentit
Tohon mitä sä teet niin en kyllä pystyis, huh mitä hommaa. 😀 Respect, vähän järkytyin pohjekuvasta instassa. 😀 Vaikuttaa ihan superilta reissulta!
Mun kesälomiin kuuluu nykyään hc roadtrippailu ja patikointi johon olen ihastunut ihan vasta lähiaikoina. Rannalle makaamaan mua ei ole tehty, aina pitää olla jotain aktiivista lomilla.
Onneksi aktiivilomiakin on ihan joka lähtöön, ja patikointi on kyllä ihan mahtavaa minustakin! Roadtrippailun makuun päästäkseni minun pitäisi ehkä päästä Jenkkeihin, missä sinäkin olet sitä kaiketi tehnyt 🙂 Se Instassakin nähty ketjuöljy lähtee onneksi irti, noh, ainakin ajan kanssa liottamalla. Saatan silti olla loman jälkeen töissä pari päivää pitkissä housuissa 😉
On teillä kyllä ollut hieno pyöräreissu! Tai edellisestä postauksesta päätellen ehkä ennemmin pyöräseikkailu…? Tästä innostuneena itsekin aloin suunnitella tulevalle viikolle pyöräreissua, tosin lähes 10x lyhyempänä. 😀
Mun mielestä paras tapa lomailla on yhdistellä niin matkustelua kuin vapaata löhöilyä. Matkustaessa uusissa paikoissa takuuvarmasti unohtaa töihin ja opiskeluun liittyvät asiat ja mieli täyttyy kaikesta uudesta ja kiehtovasta. Monesti matkustelu vaan vaatii niin paljon energiaa että reissusta palattua seuraavat parikin päivää saattaa mennä väsyneenä ja omaa sänkyä kaivaten. Hyvänä vastapainona reissaamiselle mielestäni lomalla tulee olla myös useita täysin tyhjiä päiviä jolloin halutessaan voi olla tekemättä mitään tai lähteä ex tempore tekemään jotain kivaa!
Seikkailua ja reissua tässä on tosiaan ollut, aineksia molempiin 🙂 Ehkä tällä seikkailulla muistaa taas sen, että ne välipäivät on tosiaan tarpeen, meillä kun ei ole ollut yhtäkään löhöpäivää koko matkan aikana niin alkaa jo puhti vähäsen loppua. Toisaalta akut ovat latautuneet tosi hyvin siltä osin, ettei arjen asioita ole todellakaan ollut aikaa miettiä!
Ihan huikealta reissulta vaikuttaa! Mä en varmaan jaksaisi koko reissua vetää pyörällä, mutta voisin hyvin ottaa automatkalle pyörän mukaan, ja tehdä lyhyempiä lenkkejä sillä 🙂 Ostin just vuosien “mä vihaan pyöräilyä”-vaiheen jälkeen uuden pyörän, ja olen nyt ahkerasti tehnyt kaikenlaisia retkiä Porvoossa sillä. 😀 Ehkä parin vuoden päästä päätänkin että on hyvä idea ajaa pyörällä vaikka Kiinaan saakka……
Ai hitsi, Porvoo onkin Helsingistä mun lemppari päiväpyöräretkikohde, mutta jos on siellä valmiiksi niin pääsee varmasti vielä hienommille reiteille! Täällä Alpeilla on näkynyt maastopyöräilijöitä, ensimmäistä kertaa haaveilen sellaisistakin päiväretkistä. Eihän sitä tiedä, mihin sinäkin vielä innostut 😉
Nostan kyllä hattua teidän pyöräreissulle! Teidänkin reissu on kyllä sellainen kokonaisuus, johon nimenomaan kuuluu mukaan mustelmat ja öljytahrat jne.Muistaakhan välillä levätä 🙂 Mä olen pitkään miettinyt pyöräreissua Itävaltaan. Josksus se toteutetaan, kunhan maltetaan taas pysyä kesäloma Euroopassa.
Kiitos! Kyllä sitä lepoakin kaivataan (ei ole kauheasti pidetty), päätettiinkin ottaa viimeinen siirtymä junalla ja mennä kypylään 😀 Onneksi niinkin voi valita. Itävalta olisi varmasti hieno maa pyöräillä. Käytiin vähän sillä puolella, kun varattiin “vahingossa” majoitus Itävallassa. Hienoa oli sielläkin!
Aivan mielettömän kaunista! Haluaisin olla kuten sinä. Haluaisin pistellä fillarilla ympäri Eurooppaa. Haluaisin olla urheilullinen, aktiivinen ja sopeutuva. En ole. Siksi matkustan toisin. Mutta ymmärrän täysin, missä tällaisen lomailun viehätys on.
Kiitos, kaunista täällä on! Mutta onneksi tänne pääsee toisillakin kulkuvälineillä, jos fillarointi ei ole se oma juttu. Onneksi sitä voi tosiaankin valita sen itselle sopivimman vaihtoehdon 🙂 Tältä reissulta on kyllä löytynyt muutama pätkä, joka sopisi oikein mainiosti vähän “mukavammasta” lomailusta kiinnostuneidenkin lyhyemmiksi pyöräreiteiksi. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin 🙂
Vaikka arkena pyöräilenkin lähes joka paikkaan, niin reissuilla on tullut pyöräiltyä todella vähän. Oikeastaan ainut kerta taitaa olla Tukholmassa, jossa tein kaupunkipyörillä pienen lenkin eräänä vapaapäivänä. Ahvenanmaalle olisi kiva päästä pyöräilemään, mutta vuoristossa pyöräilyä ei kyllä kunto kestäisi 😀
Ahvenanmaa onkin kyllä ihana paikka pyöräillä! Mekin ollaan vietetty pahimmat vuoret tällä reissulla junan kyydissä, mutta kyllähän Sveitsissä mäkiä toki riittää 🙂
Varmaan upeaa – mutta omalta osaltani jo hiukan liian urheilullista. Päiväretket ovat ok, mutta ei niin, että paikasta toiseen siirtyminen olisi pyöräilyn varassa 🙂
Päiväretkiäpä onkin mukava tehdä, kun ei tarvitse kantaa tavaroita mukana! Onneksi niitäkin varten löytyy monta loistavaa kohdetta, ihan Suomestakin 🙂
Huh… aikamoista lomailua! Tai siis aivan ihanaa varmasti, jos siitä pyöräilystä sattuu tykkäämään. Maisemia tietysti ehtii katselemaan huomattavasti paremmin kuin road tripillä ja onhan siinä pyöräreissussa varmasti ihan omanlaisensa tunnelma. Jostain syystä vaikkamuuten tykkäänkin aktiivilomailla, niin pyöräily on aina kuulunut inhokkeihin. Kotonakin poljen jopolla lyhyitä matkoja kaupungissa, mutta siihen se jää… Kuvat ovat muuten upeita!
Kiitos! Tuo on se kaikista suurin syy omaan pyöräretki-innostukseen, että kaiken näkee vähän hitaamassa vauhdissa kuin auton kyydistä ja pääsee samalla kosketuksiin ympäristön kanssa. Mutta eipä pyörälomailukaan kaikkia varten tosiaan ole, onneksi loma-aktiviteetteja löytyy aktiivilomailijallekin poissa pyörän selästä 🙂
Muiden tavoin, hattua nostan! Ei olisi meikäläisestä tuollaisiin urheilusuorituksiin. Upea reissu teillä on kyllä ollut ja voin uskoa, että venyttelyt on tullut tarpeeseen. 😀
Juu, kyllä ne tosiaan ovat tarpeeseen tulleet. Hassusti kuitenkin huomaa, että vaikka helteessä rehkiminen on jollain tavalla rankempaa, lihakset ei jumitu yhtään niin pahasti kuin kylmässä. Aurinko hoiti siis onneksi puolestani osan venyttelyistä 🙂
Olen samaa mieltä kuin Pirkko: hiukan liian urheilullista. Lyhyempiä reissuja voisin kyllä pyöräillä… Mahtavat on maisemat! 🙂
No, onneksi sitä voi urheilla lomalla vähän vähemmänkin, jos ja kun siltä tuntuu 🙂 Ja onneksi monessa paikassa voi toteuttaa niitä lyhyempiäkin, mutta kuitenkin tosi hienoja pyöräilyjä!
Huh, mikä kokemus! Varmasti rankkaa, mutta joka kilometrin arvoista 🙂 Ite oon ehkä vähän liian mukavuudenhaluinen (ja huonokuntoinen :D) tuollaiseen reissuun, vähän pienemmässä kaavassa voisin kyllä moisen heittää :)..
Pyöräretkillä kunto on jotenkin kummallisen suhteellinen juttu. Kun en ikinä jaksaisi itse juosta maratoonia, mutta pyörän selässä sitä kykenee olemaan pitkäänkin kun ajaa tarpeeksi hiljaa, vaikken itsekään todellakaan ole mikään huippu-urheilija. Ei muuta kun pienemmille pyöräilyille sitten vaan, hienoja ovat nekin 😉
Ja minä luulin, että meidän Huippuvuorten reissu olis jotenkin hardcore-kesäloma 😀 Tää on ihan mieletön matka. Kyllä tekisin jos olisin vähänkään niin reipas kuin tyypit siellä! Huh mitä kuvia. En sanois että olis oma lähtemättömyys mukavuuden halusta kiinni; janoan juuri tuollaisia kokemuksia! Mutta se _ajanpuute_… Viisi viikkoa vuosilomaa on niin tylsän lyhyt aika ja tuollaiseen retkeen haluaisin käyttää ainakin kuukauden, mutta tehdä myös muutakin. Siihen asti seuraan sun seikkailua 🙂
Kiitos Maarit! No onhan se Huippuvuoretkin kyllä aikamoinen kesäloma, kuullostaa ihan mielettömältä kohteelta. Se on harmillisen totta, että työssäkäyvänä joutuu valitsemaan monien huikeiden loma-aktiviteettien väliltä, ja ymmärrän ihan täysin ettei kaikille tule mieleen viettää sitä lyhyttä loma-aikaa pyörän selässä 🙂 Onneksi niitä lyhyempiäkin reissuja voi tehdä, jos siltä tuntuu!
Kauniita maisemia! Itse en ole pyöräilyihmisiä, minä taitan matkaa mielummin kävellen, mutta aivan varmasti huimia elämyksiä tarjoaa tuo pyöräily. Vaellusmatkalla Dolomiiteillä en voinut olla kauhistelematta niitä jotka siellä vuoren rinteillä taiteilivat pyörän kanssa. 😀 Huh huh!
Jokatapauksessa loma, liikunta ja hienot maisemat ovat ehdottomasti loman kuin loman parhautta!
Kiitos, Virpi! Liikuntaa voi onneksi tehdä monella eri tapaa lomatunnelmissa, samojen upeiden maisemien äärellä! Uskon, että myös vaellus Dolomiiteillä on ollut todella upea elämys 🙂
Kivoja maisemia! Mä en kyllä pystyisi tuohon vaikka pyöräilystä ihan tykkään. Pitäidyn ennemmin sellaisissa 30min – tunnin lenkeissä suht tasaisella maastolla 😀
Kiitos! Onneksi pyörä vie lyhyemmilläkin lenkeillä mukaviin paikkoihin, kunhan vaan aloittaa sopivasta alkupisteestä 🙂
Mä olen useaan otteeseen mennyt Luxemburgista Koblenziin junalla tuota sunkin kuvassa näkyvää junarataa pitkin, ja ai että ne maisemat on niin upeita! Ei todellakaan viitsi istua nenä kiinni kirjassa kuten muuten aina junassa. Mahtavaa reissun jatkoa!
Kiitos! Upeita nuo maisemat todellakin olivat! Katselinkin rantaa pitkin kulkevaa rataa, että siellä on junamatkustajillakin ihan yhtä upeat näkymät kuin pyöräilijöillä 🙂 Enpä malttaisi itsekään tuolla pätkällä kirjaa paljon lueskella.
Tässähän tuli ihan itsellekin fiilis, että vois lähtee pyöräilee! Mutta en nyt noin pitkälle reissulle pystyis, vaikka upealta kuulostaakin. Jos nyt ajais vaikka täältä Savonlinnasta Punkaharjun harjumaisemiin piknikille ja yöks takas kotia… Mun isä on muuten myös aivan mahdoton pyöräilijä, vaikka on jo seitsemänkymppinen. Hän ajaa kesässä yli 3000 kilometriä. Viime kesänä oli vuorokaudessa ajanut 300 km kun ei malttanut yöllä ees nukkua. En ihan isäni geenejä oli tässä suhteessa perinyt, vaikka töihin kyllä ajan pyörällä kesät, talvet, satoi tai paistoi tai oli vaikka lumimyrsky… Ei se kyllä aina herkkua ole!
Savonlinna-Punkaharju -pyöräretki kuullostaa ihan mahtavalta suunnitelmalta! Kesäisestä Suomesta löytyy paljon upeita lyhyempiä ja pidempiä pyöräretkireittejä koluttavaksi.. Oho, no isäsi on kyllä aikamoinen tyyppi! Toivottavasti sitä on itsekin vielä seitsemänkymppisenä tuollaisessa kunnossa 🙂
Ompa upeita pyöräteitä tuolla! Itse en kiinnittänyt niihin kyllä mitään huomiota, sillä tykkään itse katsella maailmaa auton ratin takaa – en repsikan paikalta 😀 Noissa maisemissa silmä lepäsi auringon paistaessa ja ilmastoinnin ollessa autossa sopivan viileänä 😉 Itsestä ei olisi lähtemään tuollaiselle pyöräreissulle, mutta päiväreissuja tykkään kyllä pyörällä tehdä. Matkailussa itselle ei saa tulla hiki, kilpaurheilussa kylläkin. Siksi olen pitänyt nämä kaksi asiaa selkeästi erillään vaikka molempia asioita rakastankin yli kaiken 🙂
Se on hyvä pitää lemppariasiat erillään, jos tuntuu siltä, että niiden sekoittaminen voisi pilata hyvän fiiliksen kummastakin 😉 Kilpaurheilusta ei pyöräretkeilyssäkään sentään ole kysymys, vaan siitä, että edetään sopivaa vauhtia päivä kerrallaan sinne, minne pääsee ilman järjettömiä ponnisteluja – eihän sitä normaali liikkuvainen ihminen muuten tuollaista reissua jaksaisikaan. Upper Middle Rhein Valleyta voi onneksi katsella ilolla ihan minkä tahansa kulkuneuvon kyydistä! 🙂
Juu, en tarkoittanutkaan pyöräilyretkiä kilpaurheiluna Itseni tietäen ajaisin liian kovaa 😀 Muutama pyöräbloggaajaa seurannut tänä kesänä ja kyllä hieman on alkanut vastaava pienemmän mittakaavan reissu kiinnostamaan 🙂
Hienoa, eihän siinä sitten muuta kuin omaa pyöräreissua ensi kesäksi suunnittelemaan! 🙂
Heh, me ollaan ajeltu noissa maisemissa autolla. Tosin silloin satoi ihan kaatamalla. Ja siis ajeltiin autolla!
Yhdyn Ramin kommenttiin tuossa yllä, että matkailu ja urheilu eivät oikein sovi minulla samaan lauseeseen. Pyöräillä toki tykätään miehen kanssa, mutta se on mulla sellaista kaupunkipyöräilyä ( kortteli-terassi-kortteli-uimaranta-terassi-:D ). Mies sitten joskus lähtee vetämään kunnon hikilenkkejä.
No hitsi, olipas teillä huono tuuri sitten sään suhteen – onneksi se on autolla kuitenkin pienempi paha kuin pyöräillessä, joskin lämmin kesäsade pyöräretkelläkin on ihan ok, kunhan se loppuu joskus. Hienoja maisemia nämä ovat varmasti olleet silti sateessakin! Hyvä tosiaan pitää itselle mukavat asiat erillään jos tuntuu siltä, että yhdistäminen veisi suurimman ilon kummastakin 😀
Huikeaa! Itselläni fillarointilomat rajoittuvat kohta jo kymmenen vuoden takaiseen Ahvenanmaan turneeseen sekä jokakesäisiin Helsinki-Porvoo -reissuihin, vaikka fillari onkin käytössä vuoden ympäri ensisijaisena kulkuvälineenä. Hyvin voisin kuitenkin kuvitella itseni noihin maisemiin. Mihin kaikkeen tällaisten postausten lukeminen vielä johtaakaan…
– Miika
Kiitos, Miika! Ahvenanmaahan on kassa aivan huikea pyörälypaikka, ja Helsinki-Porvoo jokakesäinen reitti itsellenkin, eli ei ollenkaan huonoja vaihtoehtoja nuokaan 🙂 Fillarireissukärpäsen pureman hankkimista kannattaa tosiaan miettiä kahdesti, sillä sitten kun se puraisee, pyöräreissaamisesta ei tule loppua ja suunnitelmat muuttuu vaan vuosi vuodelta hullummiksi…mutta tuolla Eurovelo 15 -reitinkin varrella erityisesti Saksassa näkyi paljon pyöräileviä perheitä, eli kyllä tämäkin reitti olisi myös teidän reissuporukalle oikein sopiva!
Vautsi, kuulostaa upeelta! Pyörällä on kyllä mukava nähdä uusia paikkoja. Itse tosin teen enemmänkin päiväretkiä tukikohdasta käsin. Tuo on kyl varmasti upee seikkailu!
huimia maisemia!
Upeat maisemat kuten moni onkin jo kommentoinut. Itse en ole pyöräilyn perään, mutta puolisoni kavereineen harrastelee tällaista,-kotisuomessa tosin. Ehkä tässä olisi heille vähän idistä laajentaa pyöräilymaastoja 🙂