Pallontallaajat.net
Valikko

Pyöräillen Virossa: Rummun louhosjärvi ja Läänemaa Tervisetee

Ehkä jotkut Instagramista huomasivatkin, että olin muutama viikko sitten pienellä pyöräilyreissulla Virossa. Tällä kertaa reissukaverini löytyi työpaikkani loistavasta pyöräilyporukasta. Tallinnasta suuntasimme jokakeisäiseen tapaani länteen, ja retkisuunnitelmanamme oli kiertää Hiidenmaa.

Pyöräreissu alkoi luottolaivayhtiöni Linda Linen sijaan tällä kertaa Tallinkin kyydissä. Seurueemme oli vähän meripahoinvoinnista kärsivää sorttia, ja Linda Linen katamaraanit keinuttavat välillä niin paljon, että minäkin olen kokenut ainoat elämäni meripahoinvoinnit niiden kyydissä. Tallinkin aamulaiva oli hyvä valinta muunkin kuin tasaisemman kyydin vuoksi, sillä kävimme tietenkin aamiaisbuffetissa tankkaamassa energiaa päivän pyöräilyjä varten – siinä matkakin kului samalla nopeasti. Linda Lineltahan ei noin runsasta aamiaistarjoilua löydy.

Kätevin tapa välttää Viron pyöräretkellä Tallinnan ympärystän vilkkaammat (ja tylsemmät) pyörätiet on matkustaa junalla ulos kaupungista. Miinuspuolena junamatkustamisessa on Viron rajallinen rataverkosto, eli mistä tahansa ei pyöräretkeä pääse junan avulla aloittamaan. Junalla pääsee Tallinnasta länteen kahteen paikkaan: Paldiskiin sekä Riisipereen. Laivan saavuttua satamaan poljimme suoraan juna-asemalle, ja hyppäsimme Riisipereä kohti vievään junaan. Jäimme pois Vasalemmassa.

Ensimmäinen retkikohtemme oli Rummun kirkasvetinen louhosjärvi. Uimarannan tarkemmasta sijainnista tietämättöminä päädyimme poistumaan asfalttitieltä järven itäpäädyn kohdalla, ja pyöräilemään koko järven pohjoispuolta seurailevan kinttupolun idästä länteen. Kinttupolulla ajelu oli yksi kummallisimmista hetkistä pyöräretkilläni koskaan. Epätodellisen kirkasvetinen järvi välkehti vasemmalla puolellamme samalla, kun oikealla kulki koko järven mittainen, suljettu Murrun vankila piikkilangoilla kuorrutettuine muureineen. Satojen vesilintujen huuto kaikui kolkkona betonisten rakennusten seinistä, ja aluksi polku tuntui kapenevan kapenemistaan.

Betoniseinät myös eristivät ääntä ilmeisen hyvin, sillä polun loputtua saavuimme aivan yllättäen vilkkaalle uimarannalle, jossa äänimaailman loi lähinnä ihmisten puheensorina. Pienen uinti- ja snorklausretken (minusta vesi oli tosin ihan liian kylmää uimiseen) kävimme Murrun pienessä kyläkaupassa. Tuollaiset ketjumerkittömät kaupat ovat minusta ehkä yksi Viron maaseudun sympaattisimmista asioista – niitä kun ei Suomesta enää juuri löydy.

Rummusta poljimme Riisipereen, josta alkaa 53 kilometrin mittainen Läänemaa Tervisetee eli Läänemaan terveystie. Tien paikalla oli ennen junarata, jossa kulki henkilöliikennettä vuoteen 1995 ja tavaraliikennettä vuoteen 2004 saakka. Nyt se on suora ja harvaan kulutettu hiekkatie, jonka läpi pyöräily voi olla tylsää, kaverin kanssa rinnakkain ja jutellen ajettuna mukavaa ajanvietettä, tai yksin keskittyneesti poljettuna loistavaa pyöräilymeditaatiota – valinta on sinun!

Radan varren metsikön ja sinne tänne kasattujen purettujen ratapuupinojen lisäksi reitillä näkyy peltoja, niiden takana siintäviä neuvostoaikaisia laatikkokyliä ja kauniita vanhoja rakennuksia. Reitin varrella on kunnostetut Ristin, Turban ja Paliveren asemat, sekä useampia tunnistamattomaksi heinittyneitä asemalaitureita, joiden takana näkyy vain metsää. Ristin aseman luota löytyy evästä kaipaaville retkeilijöille kauppa aivan radan vierestä, ja aseman lähellä on myös muistutus neuvostoajan kauheuksista. Taivaaseen johtavista ratakiskoista tehty muistomerkki ja sen vieressä oleva infotaulu kertovat 3000 Siperiaan kyyditetyn Virolaisen kohtalosta ja siitä, kuinka lähellä nuo ajat etelänaapureillemme ovat.

Haapsaluun on aina yhtä mukava päätyä. Vuonna 1904 pystytetty, 216 metriä pitkä ja entisöity Haapsalun juna-asema toivottaa terveystien polkijan tervetulleeksi sympaattiseen ja kauniiseen kaupunkiin. Minulle reissu oli toinen kerta Läänemaa terviseteellä – ja samantien oikeastaan kolmaskin, kun poljin sen retken lopuksi yksin takaisin Riisipereen päin. Yövyin myös toista ja kolmatta kertaana Haapsalun Camping Piksekessä, kun pystytimme telttamme tuon siistin, mutta kesäaikaan toki ruuhkaisen leirintäalueen nurmikolle niin meno- kuin paluumatkallakin. Läpikulkumatkalla kun kuitenkin olimme, tarkemmat Haapsalun vinkit joudutte lukemaan jostakin muualta. Myöhemmin saatte lukea, millaista oli polkea Hiidenmaalla.

Blogin mukana voit pysyä esimerkiksi facebookissa tai instagramissa.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

12 Kommentit

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 29.8.2015 20:51

    Voi että tuo Rummun louhosjärvi on makea! Piti heti katsoa kartasta missä se on. 🙂 Virosta löytyy kyllä kauniita paikkoja.

    • Vastaa Arja 29.8.2015 23:26

      Sanopa muuta, se on kyllä mahtava! En ollut aiemmin tiennyt, että ihan lyhyen päivämatkan päässä Tallinnasta löytyy tuollainenkin ihmeellisyys 🙂

  • Vastaa Inka 30.8.2015 10:20

    Eikä, en kestä että te kävitte tuolla Rummussa! Kuulin siitä ekaa kertaa vasta kesällä, ja päätin että sinne pitää kyllä vielä päästä. Ja olispa mahtava toteuttaa matka just noin ku te, eli pyörän selästä käsin.

    Haapsalun juna-asema on kyllä superkaunis!

    • Vastaa Arja 30.8.2015 12:41

      No tiiätkö, bongasin koko paikan siitä Rantsun artikkelista ja kun sattui sitten matkan varrelle niin pakkohan siellä oli käydä! Oli kyllä kuvien ja jutun veroinen paikka, suosittelen 🙂

  • Vastaa Jenna 30.8.2015 13:03

    Onko nää pakat oikeesti Virossa? 😀 Wau! Rummun louhosjärvestä en ole koskaan kuullut, mutta pitäähän se nyt omin silmin nähdä. Upeita kuvia!!

    • Vastaa Arja 30.8.2015 15:36

      Kiitos, Jenna! Sanopa muuta, etelänaapuri pääsee yllättämään, etenkin kun kurkkailee Tallinnaa pidemmälle 🙂 Suosittelen Rummua lämpimästi!

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 30.8.2015 18:22

    Tuttuja reittejä 🙂 Sä kyllä aiheutat mulle kerta toisensa jälkeen pyöräilykuumeen 😀

    • Vastaa Arja 30.8.2015 22:10

      Taitaa olla jokaiselle yhtään enemmän Virossa pyöräilleelle tuttu reitti 🙂 pyöräkuumeen aiheuttaminen on blogini ensisijainen tarkoitus, kiva kuulla että se siinä vähän onnistuu 🙂

  • Vastaa Johanna Hulda - Discovering Sunbeams 12.9.2015 23:29

    Ihania kuvia ja pyöräilytunnelmia! Tuo Rummu on kyllä upeannäköinen paikka. Houkuttaisi päästä käymään siellä lähiaikoina, myös tuolla vankilassa jos mahdollista 🙂

    • Vastaa Arja 13.9.2015 10:39

      Kiitos! Rummu on kyllä upea, en voi uskoa etten ole tiennyt siitä ennen tätä kesää, kun se on niin lähellä Tallinnaakin. Päiväristeilylläkin ehtisi varmasti oikein mainiosti käymään!

  • Vastaa Katariina 21.6.2016 13:32

    Kiitos mielenkiintoisesta blogitekstistä. 🙂 Suunnitelmissa olisi päiväretki tuonne Rummuun. Arvioisitko, että juna-asemalta jaksaisi kävellä järvelle saakka?

    • Vastaa Arja 10.7.2016 12:04

      Hei, pahoittelu että tämä kommentti oli jäänyt huomaamatta! Kartan mukaan Vasalemman aseman ja Rummun järven välilä näyttäisi olevan noin 6 kilometrin välimatka, eli kyllähän sen pystyy varmasti kävelemäänkin, ja kohde on mielestäni tosiaankin sen kävelymatkan arvoinen 🙂

    Jätä vastaus