Pallontallaajat.net
Valikko

Kaikkien aikojen pyöräilykesä 2015

Blogini etusivun ollessa täpötäynnä viime kuukausien pyräretkiaiheisia postauksia käännyn vielä Instagram Travel Thursdayn hengessä kohti mennyttä pyöräilykesää. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että valtakunnallinen pyöräilyn edistämiseksi lanseerattu Kilometrikisa päättyi 22.9. ja minulla oli kyseiseen kisaan liittyen haaste 4000 kilometrin polkemisesta kesän aikana. Sen lisäksi, että hoidan kaikki mahdolliset arkiliikkumiset pyörällä yleensä vuodenajasta ja säästä riippumatta ja pidemmät pyöräretket kuuluvat jokaisen kesän vakiotekemisiini, tein tänä vuonna pitkin kesää pidempiäkin pyörälenkkejä sekä lyhyempiä miniretkiä. Missä kaikkialla tänä kesänä tulikaan sitten pyöräiltyä? Postauksen lopussa myös paljastan, miten kilometritavoitteen kanssa kävi!

Toukokuun alussa Kilometrikisa alkoi, ja työpaikkani vastaperustettu pyöräkerho järjesti pyörälenkkeilyopetusta. Vaikken pyörälenkkeilyyn useimmiten käytettävää maantiefillaria omistakaan ja kuntoilumielessä polkeminen oli minulle vielä keväällä aikalailla vieras juttu, ostin rakkaaseen retkipyörääni retkirenkaita ohuemmat kumit ja lähdin työkaverien joukon jatkoksi kiertämään Helsingin ympäristön asfalttiteitä. Tuollainen muutamia tunteja kestävä arki-iltojen lenkkeily osoittautui hyvässä porukassa oikein hauskaksi hommaksi, ja erityisen mukavia olivat ne lenkit, joiden taukopaikaksi oli bongattu jokin hyvä kahvila (tässä kohtaa annan erityismaininnan Järvenpään Kulmakonditorian kakkuvalikoimalle!). Toukokuussa lisäksi miniretkeilin muutamaan otteeseen mm. Suomen kauneimmaksi tieksi äänestetyllä Pulkkilanharjulla ja pyörähdinpä lyhyesti polkien Istanbulin Princess Islandeillakin.

Toukokuun pyöräilytunnelmia Pulkkilanharjulta, työmatkaltani Vanhankaupunginlahdelta sekä Istanbulin edustalta Heybeliada-saarelta

Kesäkuussa kilpailin pyöräillen ensimmäistä kertaa koskaan, kun työpaikaltani lähti kolme joukkuetta mukaan Vantaa Triathlonin joukkuekisaan. Kovin totisesti en kilpailua osannut ottaa, mutta joukkueemme sinnitteli sarjamme toiseksi ja minua taisi ensimmäistä kertaa puraista pieni maantiepyöräkärpäsen puremakin – olisihan se nyt kivaa ajaa edes vähän kovempaa! Vaikkei urheilussa kisaaminen ole todellakaan minun juttuni, joukkuekilpailu oli sen verran mukava ja rento tapa osallistua triathloniin, että lähtisin mieluusti mukaan toistekin.

Pyöräilyä Kuusijärvellä triathlonin treenin merkeissä, odotusta Vantaa triathlonin pyöräparkilla kisapäivänä sekä työmatkapyöräilyä

Heinäkuu olikin sitten pelkkää pyöräilyä, kun Eurovelo 15 -retki vei kahta naista kahden ja puolen viikon ajan Rein-joen loppupäästä Hollannin Rotterdamista Saksan ja Ranskan kautta Sveitsiin. Piipahdettiinpa matkan varrella Itävallassa ja Lichtensteinissäkin. Retki oli ensimmäinen vain pyöräilyyn keskittyvä pidempi matkani, ja vaikka tykkään yhdistää pyörämatkailuun muutakin tekemistä, oli pelkän pyöräilyn ympärillekin rakennettu matka todella mahtava! Retki lopetettiin junailemalla Alppien yli Italiaan Bernina express -junan kyydissä, ja junan ikkunasta bongaamani maastopyöräilijät sytyttivät kipinän pyöräilyntäyteisestä alppilomasta.

Hollanti: Perihollantilaista pyöräilymaisemaa, päivittelyni jo retken ensimmäisinä päivinä öljyyntyneestä pohkeestani sekä maailman parhaita pyöräkaistoja

Saksa: Nähtävyyksien bongailua Kölnissä, pyöräilyä Saksan maaseudulla sekä Unescon listallekin päätyneellä Upper Middle Rhine Valleylla

Ranska: Canal du Rhône au Rhinin varren rauhallinen pyörätie, Strasbourgin La Petite France sekä Alsacen maaseutua

Sveitsi: Vihreys, vuoret, vaalean siniharmaa Alppi-Rein ja idylliset kylät olivat täydellinen päätös Eurovelo 15 -retkelle

Elokuussa olin neljän päivän mittaisella pyöräretkellä Virossa. Retken aikana tuli tutustuttua mm. Rummun louhosjärveen ja Läänemaan terveystiehen, sekä kierrettyä Hiidenmaa. Pyörälenkkeilin ja miniretkeilin Helsingin ympäristössäkin vähäsen, mutta kuun viimeisellä viikolla alkanut raju flunssa pisti pyöräilijän petiin useammaksi viikoksi.

Pyöräilyä Läänemaa terviseteellä Haapsalusta Riisipereen, telttailua Köpussa ja Riisiperen juna-asema

Syyskuussa tautini jatkui, mutta montaa viikkoa en malttanut pysyä poissa työmatkapyöräni selästä, ja kyllähän sitä tuli poljettua silloin tällöin vähän pidemmällekin. Minusta pyöräily on yksi parhaista arkiasioista etenkin kesäaikaan, enkä tälläkään kertaa kyennyt pysyttelemään petipotilaana tai matkustamaan julkisella liikenteellä kovinkaan pitkään. Kilometrikisan viimeisenä viikonloppuna piipahdin Porvoossa, tietenkin Kuninkaantietä pitkin ja tietenkin syömässä kakkua lempikahvilassani Helmessä kuten viime kesänäkin.

Porvoon vanhakapunki, kakut lempikahvilassani Helmessä sekä Kuninkaantie

Kesän 2015 aikana pyöräilin yhteensä kahdeksassa eri maassa, ainakin kymmenen eri ihmisen loistavassa seurassa, useimmiten lämpimässä auringonpaisteessa ja vain harvoin huonossa säässä – vaikken pyörääni koskaan sateen vuoksi kotiin jättänytkään. Pyöräni toimi arkisena kulkuvälineenä, lenkkeilyvarusteena ja retkijuhtana. Pyöräily antoi minun ihailla Suomen ja Viron kaunista kesää, nauttia Keski-Euroopan upean helteisestä heinäkuusta ja toimi yhtenä parhaista tavoista tuulettaa ajatuksia parisuhteeni päätyttyä. Sain tunnustella ympäristöä pyöräni selästä tänäkin kesänä täysillä viiden aistin voimin, haastaa fysiikkaani ja toisaalta nauttia vapaudesta jonka koen aina, kun saan pakata pyöräni retkikodiksi ja lähteä sen kanssa matkaan.

Kaiken tämän jälkeen, syyskuun 22. päivän iltana, kesän kilometrisaldoni näytti 4001,5. Kiitos retkipyöräni Vaya että pysyit pääosin ehjänä, jalkani jotka jaksoitte, pyöräilykaverit jotka myös jaksoitte, kiitos kesä!

 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut löydät instagramista nimimerkillä @haavematkoja. Blogiani voit seurata myös facebookissa.

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

22 Kommentit

  • Vastaa Laura/My post-University life 1.10.2015 10:35

    No huh huh, tämä kyllä kuulosti oikein kunnon pyöräilykesältä! Toi Eurovelo reissu kuulosti kyllä mielettömältä, paljon olet ehtinyt nähdä ja kokea kesän aikana!

    • Vastaa Arja 3.10.2015 09:45

      Pyöräiltyä tosiaankin tuli, enemmän ja useammassa paikassakin kuin koskaan aiemmin 🙂

  • Vastaa Annika | Travelloverblogi 1.10.2015 11:50

    Euroveloa olenkin seurannut blogistasi aivan hurjan ihanien maisemien vuoksi. Kateellisena katson fillarisaldoasi. En ole samaa määrää liikkunut kai kuin lentäen. 🙁 Pyöräily olisi ihana tapa liikkua, jos polvi sallisi. Onneksi maailmaa voi katsella monella tavalla!

    • Vastaa Arja 3.10.2015 09:48

      Sanopa muuta, onneksi vaihtoehtoja kulkuvälineiksi löytyy eikä polvivaivakaan estä näkemästä maailmaa vaikka fillaroinnin estäisikin! Kylläpä mullakin vuoden lentokilometrit päihittää nämä pyörällä taitetut silti mennen tullen, eihän siitä mihinkään pääse 😉

  • Vastaa Johanna Hulda - Discovering Sunbeams 1.10.2015 12:15

    Kunnioitettava kilometrisaldo, mutta vielä hienompia kyllä ovat nuo maisemat jossa olet päässyt polkemaan! Reinin varsi oli varmaan mukavan tasaista polkea.

    Olen myös vähän haaveillut pyöräilystä jossakin vuoristossa, joten toivottavasti vielä joskus siihenkin haasteeseen tartutaan! Siihen asti riittäköön nämä Jyväskylän mäet ja pienemmät pyöräretket lähistölle, yllättävän paljon haastetta niissäkin on. Mietin jo että voisin alkaa laskea kuinka paljon nousua tulee poljettua vaikkapa puolessa vuodessa, sillä tuntuu että aika mittaviin lukemiin saatettaisiin jopa päästä. 😀

    • Vastaa Arja 3.10.2015 09:52

      Kesän pyöräilymaisemat olivat kyllä upeita, niin Eurovelolla, Virossa kuin toki Suomessakin 🙂 Tasaista Reinin varsi tosiaan oli, Sveitsin päässä sitten tuli mäkiäkin kohdalle, ei mitään kovin suuria, mutta alkumatkan täysin tasaiseen maastoon verrattuna piristäviä. Jyväskylän mäet on varmasti hyvää treeniä mahdollisille vuoristopyöräilyillekin – säännöllisestä arkiliikkumisesta tulee todellakin yllättävän paljon matkaa ja sun tapauksessa varmasti sitä nousuakin 🙂

  • Vastaa Lotta Watia | Unagidon 1.10.2015 16:35

    Vau ja huh huh! On siinä tosissaan saanut pyöräillä. Oot nähnyt niin paljon! Mulla ei edes ole pyörää… Pitäisi kyllä hankkia viimeistään ensi kesäksi!

    • Vastaa Arja 3.10.2015 09:54

      Jälkikäteen tuntuu itsestäkin pitkältä matkalta, mutta aika vaivihkaa sitä matkaa kertyi kun vaan liikkui pyörällä niin arkena kuin lomallakin 🙂 Ei muuta kun vaikka huutokaupasta fillaria hankkimaan!

  • Vastaa Marikaw 2.10.2015 10:18

    Huh miten paljon niitä kilometrejä sitten kertyi! 😀 Ihanissa paikoissa kävit. Mä pyöräilin kesällä ehkä kerran ja se vähän harmittaa. 🙁 Tarkoitus aina tehdä pyöräretkiä mutta jotenkin ne jää.

    • Vastaa Arja 3.10.2015 10:00

      Ihmeesti itsekseen sitä matkaa kertyi kun säät oli Suomessa ollessani arkipyöräilyyn hyvät ja oli noita reissuja jo etukäteen suunniteltuna. Loppupäässä piti vähäsen nipistää, mutta ei kuitenkaan kovin paljon. Ensi kesänä sitten uudet pyöräilyt, joskin edelleen on ihan pyöräilykelpoiset syksysäät…;)

  • Vastaa säppä 2.10.2015 12:55

    Kunnioitettava saavutus, ihan huikeeta! 🙂

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 2.10.2015 17:11

    Näitä reissuja on ollut ilo seurata 🙂

    • Vastaa Arja 3.10.2015 10:01

      Kiva kuulla! 🙂 Muutamia juttuja on vielä tulossakin kesän pyöräilyistä, mutta sitten pitääkin alkaa miettiä, mihin seuraavaksi polkisi.

  • Vastaa Satu VW I Destination Unknown 3.10.2015 14:46

    Onnittelut pyöräilytavoitteen saavuttamisesta ja ihan mieletön pyöräilykesä sulla! Mulla meni tämä kesä vähän hiljaisemmissa merkeissä fillaroinnin suhteen, ensi kesäksi pitää siis pistää rima vähän korkeammalle 🙂

    • Vastaa Arja 5.10.2015 00:23

      Kiitos Satu! Sä oot ehtinyt tehdä kyllä kaikenlaista muuta upeeta kun fillaroida, mulla tää kesä meni lomien osalta tosiaan aika lailla pyörän selässä 🙂

  • Vastaa Ansku BCN 4.10.2015 09:44

    Suurella mielenkiinnolla seurasin kesällä reissujasi, aivan huimia retkiä!

    • Vastaa Arja 5.10.2015 00:23

      Kiitos, kiva kuulla, että oot jaksanut pysytellä reissujeni mukana! 🙂

  • Vastaa Sari | Pakkasesta Paratiisiin 4.10.2015 11:49

    Voi vitsit mikä kilometrimäärä, nostan hattua. Itsekin innostuin työmatkapyöräilystä töissä ollessani, nyt opiskelijana ei ollut mahdollisuutta käydä koulussa suihkussa ja säilyttää siellä tavaroita, niin tuli kuljettua julkisilla. Ja täällä Thaimaassa olin vuokraamassa polkupyörää, kunnes tajusin, että täällä se hiki vasta lentääkin, eikä co-working tiloissa ole suihkuja…

    • Vastaa Arja 5.10.2015 00:27

      Thaimaa ei tosiaankaan ole varmasti se miellyttävin paikka polkea töihin jos suihkut puuttuu! Työ- ja opiskelupaikkojen pukuhuone- ja suihkutilojen parannukset olisi kyllä parasta mahdollista pyöräilyn edistämistä. Vaikka olenkin arkipyöräilyssä sopeutunut siihen että hitaammassakin vauhdissa tulee vähän lämmin (joskin lämmin voi tulla vaikka bussissakin) eihän sitä kukaan tosiaan halua hikisenä koko päivää viettää!

  • Vastaa Veera Bianca 6.10.2015 17:12

    No huhhuh! Aika hurja määrä kilometrejä takana, itse en jaksanut tällä viikolla polkaista neljää kilsaa Pasilaan, taidan miettiä uusiksi haha 😀

    • Vastaa Arja 7.10.2015 23:42

      Se on niin suhteellista 🙂 Nyt kyllä voi ruveta pistämään tietysti kylmyyden piikkiin jos ei fillairointi nappaa ihan joka päivä!

    Jätä vastaus