Pallontallaajat.net
Valikko

Ranskan Alsace ja pyöräretkeilyn helppous

Pakko se on myöntää: Ranska on ehkä ainoa maa, jota kohtaan minulla on ollut huonoja ennakkoluuloja. Ennen viime kesän EuroVelo15 -retkeä olin kiertänyt Ranskan kaupunkeja kesän 2005 reilillä. Lisäksi olin tutustunut lukuisiin ranskalaisiin Dublinissa viettämänäni vaihto-opiskeluvuotena. Nämä molemmat olivat myös hyviä kokemuksia, mutta vahvistivat ennakkoluulojani sisäänpäin katsovasta maasta ja kieliryhmästä. Napisin retkellä seurassani polkeneelle T:lle jo hyvissä ajoin keväällä “siellä Alsacessa sä saat sitten puhua niille ranskaa kun kerran osaat, ehkä ne sitten kohtelee meitä hyvin”.

Pyöräretkeily Alsacessa suijui kuitenkin sen verran hyvin, että jälkikäteen jouduin heittämään suurimman osan Ranskaan liittyvistä ennakkoluuloistani romukoppaan. Toki T:n minun mielestä ensiluokkaisista ranskantaidoista oli iso apu, mutta sainhan minäkin asioita hoidettua vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä ollut. Odottamani tyly kohtelu loisti poissaolollaan, ja elekieli sekä ystävällisyys paikkasivat yhteisen kielen puuttumisen (itsehän en osaa ranskaa lainkaan, ja kokemuksieni mukaan monet ranskalaiset eivät uskalla sitä puhua vaikka vähäsen osaisivatkin). Aivan kaikki ennakkoluuloni eivät toki karisseet. Jos hotelliaamiaisella sai Hollannissa terveellisiä vihanneksia, munakkaan ja jopa kahdenlaista gluteenitonta leipää, ja Saksassakin pystyin syömään aamiaisella kananmunat, juustot ja hedelmät, Ranskassa ainoan hotellimme aamiaisella oli tarjolla vaaleaa leipää, hilloa ja kaakaota. Onneksi pyörälaukkuun pakattu gluteeniton mysli ja lähikaupan soijamaito antoivat energiaa polkemiseen tuonakin aamuna.

Alsacessa oli helppoa pyöräillä. Jouduttuamme mm. erinäisten retkellä sattuiden hankaluuksien jälkeen ottamaan junan Maizista Strasbourgiin, saimme jatkaa polkemista Strasbourgista etelään lähes kokonaisen päivän ajan suoraa tietä kauniin ja seesteisen Canal du Rhône au Rhinin vartta. Vasta Kunheimin jälkeen reitti poikkesi kanaalin varresta, ja kun koko matkalle oli ripoteltu tasaiseen tahtiin opasteitakin, tiesimme olevamme oikealla tiellä ja yöpaikkamme eli Neuf-Brisachin löytäminen oli helppoa.

Neuf-Brisach on 1600-1700 -luvun vaihteessa rakennettu linnoituskylä, jonka kahdeksankulmaista muotoa ja katujen symmetristä asettelua ihmettelimme jo kartasta tovin. Unescon maailmanperintölistalle päässeen kaupungin nimi tarkoittaa “uutta Breisachia”, ja kylä rakennettiin Ranskan menetettyä varsinaisen Breisachin yhdeksänvuotisen sodan päätteeksi. Itse en ole sen enempää historianaisia, mutta fiilistelin linnoituksen ihmeellistä menneiden vuosisatojen tunnelmaa hymyssä suin. Satuimmepa muuten viettämään ainoan yömme Ranskassa juuri maan kansallispäivänä, 14. heinäkuuta, ja illan pimennyttyä saimme ihailla kylän keskusaukiolla järjestettyä ilotulitusta hotellimme ikkunasta.

Neuf-Brisachin jälkeen poljimme loputtomien maissipeltojen keskellä maalaismaisemassa, viljelysten kastelulaitteiden viilentäessä hellepäivänä välistä pyörätielläkin liikkuvia. Ennen Baselin kaupunkia matkamme kulki vielä kauniin luonnonsuojelualuen läpi Canal de Huninguen vartta. Sveitsi alkoi olla lähellä, sen verran vihreää ja kaunista luontoa kanaalin varrella oli!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän polkema Alsacen alue, Strasbourgista etelään Sveitsin puolelle Baseliin, oli erittäin helppoa pyörätietä. Hyvin merkittyä, tasaista ja kyliä oli sen verran tiheään, että jollei satu olemaan liikkeellä Ranskan kansallispäivänä kuten me, evästäkin löytyy kahviloista tai kaupoista muutaman kymmenen kilometrin välein. Jos jollakulla nyt on virinnyt innostus pyöräretkeilyyn Euroopassa mutta kokemusta tai halua pidempien matkojen tai haastavamman maaston pyöräilyyn ei ole, Alsace sopisi erittäin mainiosti myös pyörämatkailun aloituskohteeksi!

Tunnettu juttuhan se on, että matkailu karsii ennakkoluuloja. Niin minäkin tykästyin Ranskaan vähäsen, vaikka ennakkoluuloni maata kohtaan olivatkin syntyneet aiemmilla matkoilla. Mitenkäs teillä, oletteko joutuneet myöntämään ennakkoluulojanne turhiksi jonkin maan tai paikan suhteen?

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

4 Kommentit

  • Vastaa Jenni / Globe Called Home 9.11.2015 06:46

    Mä mietin hetken, miksette polkeneet ihastuttavan kaunista Route du Viniä pitkin, mutta sitten muistin ne lukuisat ylä- ja alamäet… Ranskalaisten töykeys tuntuu nykyään olevan pelkkä myytti ja alunperinkin lähtöisin pariisilaisista, mitä ranskalaisia tuttujani on uskominen. Kuulema kymmenisen vuotta sitten Ranskan matkailunedistämiskeskus oli ruvennut kampanjoimaan Pariisissa töykeyttä vastaan, ja en tiedä mitä kampanja sisälsi, mutta toimiva se oli!

    • Vastaa Arja 9.11.2015 09:21

      Eihän tuo Route du Vin olisi tosiaan kovin kaukana tästäkään reitistä ollut ja ei ne mäet meitä olisi poissa sieltä pitäneet (varmasti hidastaneet matkan tekoa kylläkin), mutta tällä kertaa oli ajatuksena mennä EuroVelo15 -kartan mukaan ja ehtiä perille Sveitsiin määräajassa. Siitäkin huolimatta, että Route du Vin olisi varmasti ollutkin mielenkiintoisempi. Pitää suunnata sinne vielä joku toinen kerta pyöräilemään niin, että Ranskallekin jää enemmän aikaa! Mulla noi ennakkoluulot perustui tosiaan ihan omiin kokemuksiin, mutta oli kiva huomata, ettei kaikki ranskalaisetkaan ole ollenkaan samasta puusta veistettyjä tai sitten ajat ovat muuttuneet 🙂

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 9.11.2015 10:05

    Oho, en olisi uskonutkaan että täältä löytyy pyöräilyreitti, jossa ei tarvitse pelätä henkensä edestä 😉 Niinkuin olen jo aiemmin maininnut, niin ainakin Provencen kapeat mutkittelevat tiet ja ranskalainen kaahailukulttuuri eivät oikein sovi yhteen. Kun autossakin jo välillä pelottaa, niin pyörällä ei ainakaan huvita mennä sekaan..

    Ja mitä tulee ranskalaisiin, niin hassua mutta minun ennakkoluulot ovat itseasiassa vahvistuneet, vaikken olisi uskonut että niin voisi oikeasti tapahtua. Espanjassa asumisen jälkeen huomaan eron espanjalaisten ja ranskalaisten kesken. Espanjalaiset ovat mielestäni yleisesti mukavampia ja helposti lähestyttävämpiä kuin ranskalaiset. Täällä myös huomaa tietynlaisen hienostelun ja koppavuuden läsnäolon, mitä Espanjassa ei ollut, vaan siellä oltiin välittömämpiä. Kielimuuri on tietty olemassa, mutta niin se oli myös Espanjassa! Tämä on tietty ihan henkilökohtainen kokemus tietyltä alueelta ja tietyistä ihmisistä, mutta näin asuminen Ranskassa on antanut ymmärtää…. Toki myös mukavia ihmisiä on tullut vastaan, varsinkin kun on tutustunut paremmin, mutta käyttäytymiskulttuuri yleisellä tasolla eroaa ainakin Andalusian vastaavasta.

    • Vastaa Arja 9.11.2015 20:32

      Juu, tämä oli kyllä sellaista reittiä, että lähes koko matkan ajan Ranskan puolella oli erikseen kevyenliikenteen väylät, ja juhlapäivänä liikennettä oli toki muutenkin tosi vähän…ilmeisesti Euroveloa ei ole turhaan merkitty juuri tuohon 🙂

      Odotukseni esimerkiksi asiakaspalvelusta olivat aiempien kokemusteni perusteella todella matalalla (jos näin nyt kehtaa julkisesti sanoa) joten ne oli aika helppo ylittää, mutta mielestäni kohdalleni osui tosi ystävällisiä ihmisiä. Mahtaisikohan Ranskassakin olla sitten alueiden välillä eroja käyttäytymisessä, kun Jenni oli tuossa yllä kokenut myös toisin? Asuminen maassa opettaa toki eniten, nämä mun kokemukset perustuvat vain muutamaan päivään jolloin ihmisotantakaan ei ole kovin suuri.

    Jätä vastaus