Pallontallaajat.net
Valikko

Kesä ja kesän reissut

Tänä vuonna sen huomasi, kun aurinkolasit piti ensimmäistä kertaa etsiä talvipiilosta. Kun kummallisen lämpimänä viikonloppuna maalla ei tarvinnut laittaa edes kenkiä. Kun hymyilytti, ihan ilman syytä. Kun pyörään oli sopiva aika vaihtaa ne ohuemmat ja nopeammat renkaat, jotka vievät kotoa töihin yhtä nopeasti kuin bussi. Kun illalla oli valossa vielä talveakin vaikeampi käydä ajoissa nukkumaan. Kun keittiön ikkunan, sen neljän kiireisen naisen yhteisellä vastuulla olevan, paksu pölykerros alkoi kirkkaassa paisteessa häiritä ja piti tarttua rättiin ja lastaan. Kun alkoi taas tehdä mieli maantiepyörää, jolla pääsisi aurinkoisina arki-iltoinakin vielä nopeammin ja kauemmas. Kun huoneeni ikkunan edessä koko talven paljaana rankana tollottanut puu oli yhtäkkiä vihreä. Lempivuodenaikani tulon huomasin siitäkin, kun ei ollut erityinen hinku matkalle – Helsingissäkin on kesällä oikein hyvä!

Kuukauden kuluttua poljen kuitenkin pitkin Pohjois-Norjan vuonoja, enkä kesästä huolimatta tietenkään jaksaisi odottaa sitäkään. Tromssan ja Lofoottien välille odotan vajaaksi kahdeksi viikoksi tuulta ja sadetta, aurinkoakin, valaita ja pyöriäisiä, sekä tietenkin maailman täydellisintä paria: vuoria ja vettä. Seurana tuttu retkipyöräni sekä sisareni – kai sekin jonkinlainen aikuisuuden merkki, että pitkäaikaisesta kiistaparista on tullut suorastaan mainio matkakaverivaihtoehto? Aivan mutkattomasti eivät pyöräretken alkuvalmistelut ja matkavaraukset ole sujuneet. Niistä kerron lisää myöhemmin, ja ehkä myös vinkkejä pyörän kanssa lentämiseen! Pyöräilyn, telttailun ja aitoa pyöräretkifiilistä luovan trangiakokkailun lisäksi matkalla koettaneen elämäni tähän saakka hintavin yö minivuonoristeilyn merkeissä.

Norjan jälkeen en oikeastaan tiedä, mitä kaikkea kesällä tapahtuu. Heinäkuussa lähden Pohjanmaalle muutamaksi päiväksi fiilistelemään kansanmusiikkia, tällä kertaa soittajan roolissa. Maalla, siellä Päijät-Hämeessä, vietän aikaa varmasti viikonloppuna jos toisenakin. Maantiepyörää teki mieli niin paljon että mieliteko piti toteuttaa, joten pistänen kesän loput matkarahat visusti talteen syksyä ja Uutta-Seelantia varten (siellä ystäväni on silloin jo muutamaa kuukautta vaille vuoden nauttinut haavemaisemistani). Ulkomaanmatkojen sijaan pyörälenkkeilen varmasti loppukesänä sitäkin enemmän lähellä Helsinkiä ja muita kesän tukikohtiani.


Kuvat ovat juuri siltä viikonlopulta, kun kengät sai ensimmäistä kertaa jättää sisään. Vahinkoasetuksilla eivät sitä parasta laatua, huomasin vasta jälkikäteen.

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus