Pallontallaajat.net
Valikko

Senjalla pyöräiltiin vuonoilla ja tunneleissa

Syksyllä kerroin, millaista oli pyöräillä Kvaløyan saarella, jolta jatkoimme kesäkuista Pohjois-Norjan pyöräretkeämme Senjan saarelle. Kömpiessäni telttaani nukkumaan Fjordbotn campingissa ensimmäisenä yönä Senjalla, kimmelsi telttakankaalla keskiyön auringossa huurretta. Kiitin jälleen kerran merinovillaista makuupussin sisäpussiani, joka villasukkien kanssa piti minut lämpimänä tuonakin yönä. Oikeilla varusteilla telttailu on mielestäni noihin nollalukemiin asti sitä mukavampaa, mitä kylmempi on – viileässä kun nukkuu aina paremmin!

Olimme aiemmin polkeneet Brensholmenin satamasta leirintäalueelle illan jo hiljennyttyä. Tulevat matkapäivät jännittivät siskoni kipeytyneen polven vuoksi. Suosittelisin ehdottomasti lukkopolkimia jokaiselle pyöräretkeilijälle, mutta ne kannattaa huolellisesti testata ja pyörä säätää niiden kanssa hyvissä ajoin ennen matkaa ja raskaiden kantamusten kanssa polkemista! Ne eivät nimittäin jalkojen virheasennoista tms. johtuen sovi kaikille, tai saattavat vaatia useita pieniä muutoksia pyöräilyasentoon tai klossien paikkaan tai asentoon kengässä.

Senjalla poljimme saaren pohjoisrannan maisemareittiä Botnhamin satamasta Gryllefjordin satamaan. Reitti on merkitty läpeensä kansalliseksi matkailureitiksi. Ensimmäisen Senjan retkipäivän aloittanut nousu leirintäalueelta palkittiin Mefjordbotnin upeilla maisemilla. Vuoret ja vesi ovat yhdistelmä, josta minun on vaikeaa saada tarpeekseni, ja juuri tuosta vuonosta eteenpäin Senjan pohjoisrantaa mukaileva tie tarjoili niitä henkeäsalpaavien maisemien muodossa jatkuvalla syötöllä.

Myöhäisen aamulähdön ja kipeän polven saneleman hitaahkon vauhdin vuoksi lounasaikamme tuli vasta myöhään iltapäivällä. Saavuttuamme Senjahopenin kylään saimme kuitenkin huomata kylän kaupan sulkeneen ovensa jo kolmelta. Pysähdyimme kaupan eteen vähäsen ankein mielin lusikoimaan vararuokaamme eli mantelijauholla höystettyä puuroa, kunnes kaupan omistaja ajoi yhtäkkiä paikalle. Iloinen keski-ikäinen nainen oli tulossa tekemään inventaariota, ja antoi samalla nälkäisten pyöräretkeilijöiden tehdä ostoksia suljetussa kaupassa – jälleen kerran saimme kokemuksen pohjoisnorjalaisten suunnattomasta ystävällisyydestä.

Ensimmäinen Senjan retkipäivämme päättyi pyöräilyn osalta suunniteltua aiemmin, kun laskimme Ersfjordin vuonolle. Kauniin vuonon pohjalla tönötti juoksevalla vedellä varusteltu WC-rakennus, jonka viereen oli leiriytynyt muutama matkailuvaunu. Kun juomavettäkin oli tarjolla, päätimme viettää yön ilmaisessa leiripaikassa ja jatkaa Gryllefjordiin vasta seuraavana päivänä. Oli mieleenpainuva kokemus nukahtaa aaltojen kohistessa vuonon pohjalle pienen vesisateen ropistessa hennosti teltan kattoon. En ole kovinkaan innokas “puskatelttailija”, sillä tykkään päästä hikisen pyöräilypäivän päätteeksi suihkuun ja välttyä useampien päivien juomavesien kantamiselta. Tiesinkin tuon vuonon olevan reissun nukkumapaikoista todennäköisesti lähimpänä autiota luontoa. Nautimme hiljaisesta rannasta ja retkitunnelmasta ennen nukkumaanmenoa ja aamulla rannalla kävellen, ruokaa laittaen ja teetä keittäen.

Toisena Senjan pyöräilypäivänä poljimme vuorotellen kauniiden vuonojen ympäri ja tunnelien läpi. Vuonoilla poljettiin vuorotellen myötä- ja vastatuulissa ja pienessä vesisateessa – tuo olikin niitä harvoja päiviä koko reissulla, kun saimme vähäsen vettä niskaamme. Ja suurempiakin mäkiä, niitä Senjalla riitti, eli pyöräretkeily kävi rankemmastakin työstä ja eväitä sekä juomaa kului. Pyöräilijät oli tunneleiden suhteen huomioitu todella hyvin: tunnelien suulla oli laatikkoja, joista sai ottaa huomioliivin lainaksi, ja sen sai palauttaa tunnelin toisessa päässä olevaan laatikkoon. Lisäksi tunnelin suulla oli usein nappi, jota sai painaa mennessään tunneliin, jolloin autoilijat näkevät tunneliin mennessään varoitusvalon pyöräilijöistä. Eihän tunneleissa polkeminen koskaan mukavaa ole, mutta muu liikenne toimi niissäkin huomaavaisesti pyöräilijöitä kohtaan, eikä olomme ollut turvaton missään vaiheessa. Pyöräretkillä kannattaa pitää aina mukana kunnolliset valot pyörään, ja Senjalla ne tulivat juuri tunneleiden takia erityiseen tarpeeseen.

Gryllefjordin kylä ja satama olivat upean, kirkasvetisen vuonon suulla. Kylästä löytyi kahvila ja pubikin, mutta me keitimme trangialla tuhdimpaa syötävää ennen laivalle astumista. Juttelimmepa satamassa ensimmäistä kertaa saksalaisen moottoripyöräilijämiehen kanssa. Kuusissa kymmenissä oleva ystävällinen mies ilmestyi matkallemme silloin tällöin aina pyöräretkemme viimeiseen päivään asti. Laivamatkalla Andenesiin ilta hiljeni taas, muttei toki hämärtynyt. Yritimme bongailla valaita, mutta tällä kertaa niitä ei näkynyt.

 

 

 

 

Edellinen viesti

Saatat myös pitää näistä

10 Kommentit

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 25.1.2017 10:46

    Ootte te kyllä kovia mimmejä, kun vedätte tuolla fillareilla kipeällä polvella ja vähän kosteassa kelissa telttailette! Maisemat on kyllä ihan käsittämättömän hienoja. 🙂

    • Vastaa Arja 25.1.2017 22:36

      Kiitos, Elina! Onneksi noita säitä ja muita juttuja ei liikaa tule mietittyä etukäteen, voisi vielä jäädä lähtemättä 😉

  • Vastaa Sonja | FIFTYFIFTY 25.1.2017 15:08

    Olipa pysäyttäviä kuvia, ihan ensimmäisestä lähtien. Yleensä skrollaan heti tekstiin, kun olen vilkaissut pääkuvaa, mutta nyt ei auttanut kun pysähtyä ja ihmetellä. 🙂

    • Vastaa Arja 25.1.2017 22:39

      Kiitos, Sonja! Maisemat oli Senjalla niin mielettömät, että pakko oli myös pysähtyä joka toiseen mutkaan kuvaamaan 🙂

  • Vastaa Ellu 25.1.2017 21:09

    Kauanko olitte matkalla? 🙂

    • Vastaa Arja 25.1.2017 22:40

      Matka kesti kaksi ja puoli viikkoa, pyöräiltiin siis Tromssasta Stamsundin liepeille ja palattiin laivalla 🙂

  • Vastaa Erja 28.1.2017 21:34

    Vautsi, olin jo unohtanu kuinka upeat nää maisemat olikaan! <3 Hyviä kuvia sait kyllä otettua!

    • Vastaa Arja 28.1.2017 21:38

      Hienoa tosiaankin oli! Olin itsekin unohtanut mutta onneksi on kuvat 🙂

  • Vastaa Maarit Johanna 2.2.2017 19:08

    Senja on ollut mietinnässä pitkään, ihan autolla! Aateltiin kuitenkin ottaa pyörät takakoukkuun matkaan ja käydä lyhempiä retkiä niillä. Voikun pääsisi! Nämä maisemat Norjassa on vain niin eeppiset. <3

    • Vastaa Arja 2.2.2017 21:59

      Sinne vaan, ihan mieletön saari! Luulen, että autoilijana lähtisin varmaan pienemmille ja isommille vaelluksille Senjalla, mutta miksei pyöräkin olisi mainio reissukaveri 🙂

    Jätä vastaus